Joensuulainen Aki Ryynänen, 40, on käsikirjoittanut Salattuja elämiä jo 18 vuoden ajan mutta kirjoittaisi mieluiten kauhua

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisen verkkosivuilla 27.1.2024.

– Yksi tutkijoista paukkasi ovesta ja huudahti, että "hirtitkö sinä Sepon", kertoo Salattujen elämien joensuulainen käsikirjoittaja Aki Ryynänen.

Oli vuosi 2012. Ryynänen kertoo, että vakihahmo Seppo Taalasmaan hirttäytymisestä keskusteltiin tarinatiimissä pitkään, mutta se päätettiin lopulta toteuttaa.

Kun jakso aikanaan tuli telkkarista, Ryynänen, 40, asui Roomassa vaimonsa työn takia samassa rakennuksessa historiantutkijoiden kanssa. Hän ajatteli jo tulevia juonikuvioita, kun katsojien reaktio tavoitti hänet.

– Se juonikäänne pöyristytti ja varmaan tuli monelle katsojalle todella lähelle. Seppo onneksi kuitenkin selvisi, hän sanoo.

^{Ryynäsen päähän} tarttuu ihmisten ilmoilta jatkuvasti yksittäisiä sanontoja, jotka päätyvät vuorosanoiksi.

– Joskus syttyy lamppu, että juuri tämä hahmo sanoisi näin.

Näin kävi, kun Ryynänen kuuli ratikassa erään nuoren miehen puhuvan kavereilleen vaikutuksen tehneestä naisesta "fleiminä peurana". Sen hän kirjoitti Salkkareiden Janne Haukkalan suuhun.

Kerran Ryynäseltä pyydettiin konsultaatiota Pohjois-Karjalan murteesta Salkkareiden Ismon Enon-vierailuun liittyen. Dialogi oli kuitenkin liian vahvasti murteellista.

– Dialogilla on aina tehtävä, ja se ei välttämättä täyty, jos puhe tulee vahvalla murteella. Suomessa murteen käyttö tulkitaan myös valitettavan herkästi komedialliseksi, Ryynänen toteaa.

^{Salkkarit täytti} tällä viikolla 25 vuotta, ja työryhmä, näyttelijät sekä fanit juhlistivat merkkivuotta Tennispalatsissa. Ryynänen on käsikirjoittanut sarjaa peräti 18 vuoden ajan.

Hieman yllättäen hän silti nimeää suosikkigenrekseen kauhun. Sitä hän kirjoittaisi, jos joku maksaisi siitä.

Miten kauhu menee yksiin saippuaoopperan kirjoittamisen kanssa?

– Ei se ehkä menekään, mutta toisaalta yksi Salkkareiden hienoista puolista on, että jaksot voivat olla eri genrejä, jokin on jännitystä, jokin sairaalasarjaa. Dialogistityö antaa myös vapauden kirjoittaa tilaustöiden ulkopuolella muuta, jotain omaa.

^{Lieksalaislähtöinen} Ryynänen kertoo innostuvansa helposti erilaisista asioista, olipa mielenkiinnon kohteena ruoka tai kirjallisuus. Toisinaan innostus elää pari viikkoa, mutta pitkäikäisempiäkin hurahduksia hänellä on. Matkailu inspiroi kirjoitustyötä.

– Reilut 10 vuotta sitten ihastuin Skotlantiin, viime vuonna matkustin sinne neljästi. Poden kyllä ilmastoahdistusta, mutta yritän kompensoida asiaa hyvillä arkisilla valinnoilla. Viime vuodet olen mieluummin käyttänyt rahaa elämyksiin kuin tavaraan.

Skotlantiin Ryynästä vetää hienon luonnon ja historian lisäksi viskiharrastus. Hän on vienyt muita "viskihörhöjä" Skotlantiin kaksosveljensä Asko Ryynäsen kanssa, joka työskentelee Ilomantsissa Hermannin viinitilan tuotantopäällikkönä.

^{Nostalgiaa Ryynänen} vihaa yli kaiken.

– Jos kaikkea maailmassa tuomitsee nostalgikon lasien läpi, ei mistään uudesta enää koskaan voi nauttia ja innostua. Se ei tarkoita, ettei niistä vanhoista suosikeista saisi yhä tykätä, mutta pitäisi olla avoin ja imeä vaikutteita uusista asioista.

Hän nostaa esimerkiksi vastikään leffateattereihin tulleen Myrskyluodon Maija -elokuvan, joka on menestynyt arvosteluissa hyvin.

Ryynänen on kuullut myös ihmettelyjä, miksi piti tehdä uusi tulkinta, kun alkuperäinen 1970-luvun sarja on niin hieno. Hän pitää sarjasta itsekin kovasti.

– Mutta nuoret sukupolvet eivät tule etsimään sitä mistään käsiinsä. Sen sijaan he saattavat hakeutua katsomaan tuoreen versioinnin, hän perustelee.

^{Pohjois-Karjala} soveltuisi Ryynäsen mukaan todella hyvin kulttuurituotantojen kuvaussijainniksi, mutta tuotantotukia tulisi kohdentaa muuhunkin kuin vasta kuvausvaiheeseen.

– Tarvittaisiin rahahanoja, mutta usein niiden vieressä istuu ihmisiä, jotka eivät ehkä ole perillä alan mekanismeista. Ei osata ajatella, että tuettaisiin jo käsikirjoitusvaihetta.

Jos käsikirjoittajalla on kannustin sijoittaa tarinan tapahtumat esimerkiksi Joensuuhun, on tuotantoa vaikeaa ohjata sen jälkeen mihinkään muuhun miljööseen, Ryynänen selventää.

Hän myös ymmärtää, ettei tukien myöntäminen ole aivan yksioikoista, sillä esimerkiksi maakuntaliitto kohdentaa tukia paikallisille toimijoille pääkaupunkiseutulaisten isojen yhtiöiden sijaan.

Ryynänen kuitenkin huomauttaa, että Pohjois-Karjalassa on monia pieniä tuotantoyhtiöitä, jotka hyötyisivät, kun isommat palkkaisivat niitä tänne sijoittuviin tuotantoihin.

– Toivoisin, että nähtäisiin kulttuurituotannoista alueen matkailulle koituva hyöty. Tykätyn sarjan tai elokuvan kuvauspaikat ohjaavat turistien ajattelua, että poiketaanpa tuolla, vaikka paikka olisi sivussa varsinaisesta vierailukohteesta.