Kävin eilen töiden jälkeen Alkossa hakemassa punaviiniä perjantai-illallisen kylkeen. Ajattelin, että ostan vaihteen vuoksi torstain Hesarissa pystyyn kehutun, joskin hieman tyyriin, italialaisen punaviinin, sillä viime aikoina on tullut keskityttyä eteläamerikkalaisiin punkkuihin. Noh, haluamaani laatua ei löytynyt, mutta silmääni pisti uusi luomupunkku. Vielä kun hyllynpäädyn esittelytekstikin miellytti, nappasin lekan käteeni.

Yllätys oli suuri, kun pullo antoi periksi sormenpäideni alla; pullo oli muovia ja vielä sitä lötterömuovia, ei paksua ja kovaa niin kuin limsapulloissa ennen vanhaan. Ainakin minulta on muoviset viinipullot menneet täysin ohi tutkan ja vielä luomuksi mainostetussa laadussa. Liekö sitten muovi helpommin kierrätettävää kuin lasi, en tiedä.

Seuraava yllätys oli, että ulkoisilta mitoiltaan normaalin viinipullon kokoiseen muovipulloon mahtuu 0,75 litran sijaan kokonainen litra punkkua. Tässä vaiheessa myyjäkin huomasi hämmästykseni ja tuli apuuni ja selitti, että ohut muovi mahdollistaa ekstra 2,5 desin sijoittamisen pulloon. Kätevää.

Ostin punaviinin, mutta jäin miettimään onko se oikea formaatti viinille. Toisaalta myös kierrekorkit saivat aluksi osakseen äänekästä vastustusta, vaikka ne tarkoittavatkin korkkivikojen jäämistä historiaan. Jopa 10 prosentissa korkillisia pulloja on korkkivika. Montako kertaa on jaksanut sellaisen pullon Alkoon palauttaa? Keski- ja Etelä-Euroopassa viiniä on iät ja ajat myyty lasipullojen lisäksi myös pahvisissa mehutötteröissä ja onhan meilläkin kolmen litran pahvilaatikot. Miksi siis muovipullo jäi häiritsemään niin paljon? Kai se on se muutosvastarinta. Ja ajatus siitä, että laadukas punaviini tulee paksussa lasipullossa, joka on painava ja tukeva, ei lutterossa muovissa tai lötkössä pahvissa.

PS. Ei ollut kummoinen viini, mutta tuskin se oli pullon syy.