Harvalukuisten Lapin lintujen löytäminen muuttomatkallaan Pohjois-Karjalassa on aina sykähdyttävää. Keskiviikkona tässä asiassa kunnostauduttiin Enon Sarvingissa. Eikös se niin ollut, että Eno, Kaltimo ja monet muut sikäläiset paikannimet ovat Lappiin myöhemmin siirtyneiden ihmisten muinaista perua, ja Uimasalmen läpi uitettiin joskus poroja? Joka tapauksessa pellot vaaramaisemien katveessa tuntuvat olevan pohjoisten lajien mieleen.

Ensin paikallinen lintuharrastaja löysi aamulla Otontuvan kohdilta räkätti- ja punakylkirastaiden joukosta sepelrastaskoiraan. Lintu oleili enimmäkseen pellossa nousten aika ajoin istumaan lähikoivuihin. Päivän mittaan rastaiden määrä paikalla väheni, ja siinä samalla katosi paikalta myös harvinainen sepelrastas.

Puolenpäivän jälkeen paikalle saapuneet joensuulaisharrastajat eivät sepelrastasta onnistuneet enää näkemään. Lintuja, kuten rastaita, kottaraisia, västäräkkejä ja niittykirvisiä, oli kuitenkin alueella paljon, joten niitähän oli syytä jäädä katselemaan vähän tarkemmin.

Sitkeys palkittiin, kun iltapäivän puolella urheilukentän ja nuorisoseurantalon lähimaastosta löytyi seitsemän kaunista tunturikiurua, nekin pysähtyneet lepäilemään ja ruokailemaan matkallaan Lappiin. Tunturikiurut haahuilivat välillä peltotiellä, välillä vielä osittain lumen peitossa olleella mullospellolla.

Tunturikiuruja nähdään maakunnassa vuosittain, mutta aina kovin vähän. Laji on taantunut, ja seitsemän linnun parvea voi nykyisin sanoa jo suureksi. Kaunis, viheltävä kutsuääni erottui hyvin, vaikka taustalla soi voimakas kottaraisten, kulorastaiden, västäräkkien, niittykirvisten ja töyhtöhyyppien konsertti. Lintuja oli näkyvissä ja äänessä todella paljon.

Juuri nyt maakunnassa vietetään kevään todellista lintujuhlaa. Vielä menee jonkin aikaa siihen, kunnes pellot sulavat kokonaan ja kuivuvat, jolloin ne pääosin myös muuttomatkallaan olevista linnuista tyhjenevät.

Mitähän viikonloppuna ja vappuna mahtaakaan löytyä?