Kun perehtyy tarkemmin kuntapuolen kiinteistöjen sisäilma- ja homeongelmiin, tulee kauhistunut olo. Sisäilmaongelmia on kaikkialla. Mittauksia tehdään joka toisessa paikassa vuosittain. Kyse ei ole vain yhden kaupungin tai kunnan ongelmasta vaan ilmiö on valtakunnallinen koko Suomen kuntakentässä. Kuntien kiinteistöjen ylläpitoon ei ole laitettu rahaa vaan ne on päästetty rapistumaan.
Omakin lapseni on päiväkodissa, jossa on tehty mittauksia. Toistaiseksi hän on säästynyt astmalta, silmätulehduksilta tai hengitysvaikeuksilta, mutta moni muu lapsi ja aikuinen oireilee niin jatkuvasti. Erään toisen sisäilmaongelmaisen päiväkodin johtaja kysyi aiheesta, että mitä tapahtuu näille lapsille, jotka kasvavat homealtistuksessa. Millaisia työntekijöitä tai eläkeläisiä tulee päivittäin huonossa sisäilmassa tai homeisissa rakennuksissa leikkivistä, opiskelevista ja työtätekevistä ihmisistä? Millainen hinta epäterveellisistä tiloista vielä maksetaan Suomessa?
Suurin osa ongelmista johtuu 70-80-lukujen heikosta rakentamisesta, joka on mahdollistanut kosteuden nousun rakenteisiin ja tasakatot, joilla vesi on päässyt seisomaan ja valumaan alaspäin. Muoti rakentamisessa on kääntynyt karuksi hometodellisuudeksi. Myös heikko ilmanvaihdon suunnittelu on osatekijänä asiassa. Tiedän, että ongelmia on eniten juuri tuona aikana rakennetuissa rakennuksissa, vaikka toki vanhemmissakin rakennuksissa on ongelmansa. Tuntuu uskomattomalta, että purkukuntoisia osia löytyy vain 30 vuotta vanhoista kiinteistöistä.
Homeasiat herättävät tunteita. Tietoa keskiviikkona 2.5 Karjalaisessa julkaistavaa homekiinteistöjuttua varten oli vaikeaa saada. Avoimuudesta ei juuri ollut riesaksi tiedottamisessa. Omaa lasta koskevissa epäselvyyksissä helposti riehaannutaan. Toisaalta, esimerkiksi Tikkamäen päiväkodissa henkilökunta ja lapset olivat olleet vuosia selvästi epäterveellisissä tiloissa. Oireilu oli arkipäivää. Tutkimuksia tehtiin kolme vuotta. Korvaavia tiloja ei järjestetty, vaikka katto oli vuotanut sisään ja nenä haistoi tilanteen, koska tutkimusnäyttöä ei löytynyt. Näin on myös muualla koko ajan.
Olivatko Tikkamäen päiväkodin ihmiset liian kilttejä? Olisiko pitänyt metelöidä enemmän? Olen miettinyt, onko niin, että vain äänekkäät ja vaikutusvaltaiset kuntalaiset saavat kunnolliset, terveelliset päiväkodit, koulut ja terveyskeskukset? Joensuun kaupungilla ei ole mitään selkeää sääntöä, milloin lapset ja henkilökunta pitää siirtää toisiin, korvaaviin tiloihin. Mikä riittää vaarallisen määrittelemiseksi? Vaikuttaa siltä, että olennaista on se, mitä hyväksytään ja mitä ei.
