Toissa blogissa oli juttua juhannuksen yölaulajaretkellä nähdyistä kahdesta suopöllöstä. Kyseisellä retkellä näkyi paljon muutakin, ja petolinnuista ei vain pöllöjä, vaan myös haukkoja, siis päiväpetolintuja.

Pirttivaarantiellä noin kello 23:n aikoihin katse kiinnittyi suhteellisen valoisalla taivaalla lentäneeseen melko isoon lintuun, joka lekutteli pellon yllä. Tuulihaukkahan se siinä haki saalista iltamyöhään. Viitakerttunen lauloi kauniisti taustalla.

Vähän matkan päässä piti pysähtyä, kun ison kelon nokassa näytti istuvan joku lintu. Lie sama, äskeinen tuulihaukka? Ei ollut, vaan oli astetta vieläkin isompi päiväpetolintu, nimittäin hiirihaukka.

Hiirihaukka jökötti paikallaan ja katsoi koko ajan alas maahan. Sekin oli hakemassa iltapalaa. Kului pieni kotva, kun äskeinen tuulihaukka ilmestyi uudestaan kuvaan. Se lenteli aikansa hiirihaukan yläpuolella, lekutteli taas, kunnes päätti ajaa itseään isomman pedon pois.

Tuulihaukka rupesi tekemään syöksyjä kohti hiirihaukkaa, joka hieman niitä väisteli, mutta paikallaan pysyi. Syöksyt toistuivat kerta toisensa jälkeen, kunnes hiirihaukka sai tarpeekseen ja nousi siivilleen. Rauhallisin siiveniskuin hiirihaukka poistui takana olevan metsään suojiin tuulihaukka perässään.

Kuten nimikin kertoo, päiväpetolinnut ovat päiväaktiivisia lintuja, mutta näköjään ne voivat olla yöaktiivisiakin, ainakin näin keskikesällä. Kertoneeko sitten huonosta ravintotilanteesta vai mistä.