Back
Julkaistu: 17.05.2012 03:01

Vattin Vartiaisen teeseissä on järkeäkin

Helena Tahvanainen

 

Kotiäitien ihanasta velttoilusta on Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen Vattin ylijohtaja Juhana Vartiainen saanut varmasti aivan tarpeeksi huutia viime päivinä. Minulla on siitä enemmän kokemusta kuin Vartiaisella, ja voinkin sanoa, että ihanaa se oli; velttoilusta en ole niinkään varma.
Harmi, että Vartiaisen muut teesit (HS, 10.5.) työnteon lisäämisestä ovat jääneet pahasti kotiäitipuheiden varjoon.
 
Eläkeikää Vartiainen luonnollisesti haluaa nostaa 63 vuodesta ja työttömyysputken poistaa. Tässä hänen perusteensa eivät ole mitenkään tolloja.
Tuntuu loogiselta, että jos eläkeikään on vielä aikaa, paitsi työntekijä itse myös työnantaja kantaa jaksamisesta parempaa huolta. Kannattaako kuusikymppistä kuntouttaa, jos hän jää kolmen vuoden päästä eläkkeelle – tai hänet voi tyrkätä putkeen saman tien?
Entäpä työntekijä, jolla on perspektiiviä vielä viisi vuotta? Sen jälkeenhän jokainen arvonsa tunteva nuorikin työntekijä vaihtaa duunia!
Ikärasismin eläkeiän kynnyksellä olisi totisesti syytä vähentyä, sillä ei ole taloudellisesti kestävää eikä inhimillisesti järkevää (joskin ehkä ihanaa velttoilua), että eläkevuosia riittää ja riittää. Kun kansaneläkelaki säädettiin, 65-vuotiaalla oli luvassa elinaikaa keskimäärin muutama vuosi – nyt muutama kymmenen.
 
Erityisesti taputan Vartiaisen ajatukselle, että verotusta pitää alentaa pienipalkkaisilta, ei kaikilta: "Työssä käyvien työntekoa ei juuri saada lisättyä veronkevennyksillä." Totta kuin mikä. "Mutta ei-työllisiä – siis kotiäitejä, työttömiä, opiskelijoita – on mahdollista kannustaa töihin", Vartiainen jatkaa.
Toki tässä on helsinkiläinen sointi siinä mielessä, että teesi toimii vain, jos työtä on tarjolla. Pohjois-Karjalassa on runsain määrin kotiäitejä, työttömiä ja opiskelijoita, jotka ottaisivat heti vastaan töitä vaikka korkeammallakin veroprosentilla.
Kohtuutonta on myös työttömien leimaaminen Vartiaisen tapaan väittäen, että sosiaaliturva olisi pienipalkkaista työtä houkuttelevampi vaihtoehto. Kuinka monet nuoret ovatkaan valmiita tekemään työtä suorastaan ilmaiseksi, kunhan vain saavat työkokemusta?
 
"Olen minäkin omistanut asuntoja koko ikäni, mutta yhtä lailla voisi tehdä sen omalla rahallani enkä veronmaksajien ja vuokra-asujien rahalla", hienossa uraputkessa oleva tohtorismies uhoaa. Kyllä varmasti.
On toki sinänsä surullista, että monen suomalaisen koko elämäntyö on kiinni asunnossa, jonka grynderi ehkä on pikavoiton saadakseen rakentanut kestämään vain 30 vuotta.
Korkoetua huomioon ottamattakin on kuitenkin tosiasia, että vuokrarahat katoavat kuin kankkulan kaivoon, vähän lisää lainanhoitoon panemalla pystyy (pakko-)sijoittamaan pesämunaa.
Joka tapauksessa Suomen muuttamiseen vuokra-asumisyhteiskunnaksi tarvitaan vuosikymmenten muutos.
 
Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja.