Back
Julkaistu: 26.05.2012 03:01  |  Päivitetty: 26.05.2012 10:54

Turha ivata Kyllöstä - mieltä pitää ollakin

Helena Tahvanainen

 

Melkein jokaisessa hallituksessa on yksi idealinko. Kukapa voisi unohtaa esimerkiksi Jäätteenmäen (kesk.) ja Vanhasen (kesk.) hallitusten sisäministeriä, varkautelaista demaria Kari Rajamäkeä? Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa mantteli solahti nopeasti liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) ylle.
Rajamäen ja Kyllösen ulostuloissa on kuitenkin vissi ero. Rajamäen lausuntoja joutui odottamaan – totta puhuen, ei niitä juuri tarvinnut odotella, niitä soljui ihan automaattisesti – hiukan huolestunein mielin. Kyllösen ministeriön sektori on sisäministeriötä arkipäiväisempi, etten sanoisi vaarattomampi, joten niin ovat ministerin lausunnotkin.
 
Merja Kyllöstä on ihan turhanaikaisesti nälvitty aloitteellisuudesta. Semmoinenko ministeri olisi parempi, joka istuisi tuppisuuna eikä yrittäisikään löytää ratkaisuja alansa ongelmiin?
Ei ole vaikeaa kuvitella, millä äänellä etelänmedia silloin älisisi Suomussalmen apteekin teknisestä apulaisesta, tyhjänaikaisesta kainuulaisministeristä, joka ei pääse sisälle ministeriönsä asioihin ja jää virkamiesten vietäväksi.
Malttaisivatko kaikki vaieta edes matalista kengänkoroista?
Kyllönen ei siis jätä käyttämättä ministerin ääntä silloin, kun hänellä on asiaa.
 
Kun Kataisen ministerilista julkaistiin, jonkin verran keskustelua syntyi siitä, että vasemmistoliitto valitsi kahdesta ministerisalkusta painavamman kantajaksi tuntemattoman kainuulaiskansanedustajan. Syy mahtaa olla ihan yksinkertainen: eiköhän puheenjohtaja Paavo Arhinmäkeä kiinnosta teitä ja rautateitä enemmän urheilu – ja osin kulttuurikin!
Tästä näkökulmasta valinta osui nappiin: ei ole jäänyt epäselväksi, etteivätkö liikenneasiat Kyllöstä kiinnostaisi ja etteikö hän niihin paneutuisi.
Ministerin ajamien liikenneuudistusten lista on pitkä. Käyntiin lähdettiin tiemaksuilla ja promillerajan laskemisella 0,2:een. Rotia rattijuoppouteen ministeri hakisi myös alkolukolla, auton takavarikolla ja puoliväkisin annettavalla hoidolla.
Viimeisimmät esitykset liikenneturvallisuuden parantamiseksi ovat olleet jalankulkijoiden päälle ajavien autoilijoiden rangaistusten tiukentaminen ja suojatiemerkintöjen parantaminen sekä turvavyön kiinnittämiseen pakottava ajonestolaite.
Vaikka miten koettaisin olla negatiivinen, en keksi mitään vastaan sanomista. Jalat maassa liikkuvan ministerin puhetta kaikki.
 
”En aio antaa periksi. Kiltit tytöt eivät näissä hommissa pitkälle pötki”, Kyllönen sanoi kiehuessaan ensimmäisessä liemessään tiemaksujen käyttöönotosta.
Sen verran enemmän tuhma Kyllönen kyllä saisi olla, että järjestäisi rahat Varkauden tien parantamiseen. Koska homma on joka tapauksessa pahasti myöhässä, sitä voi lykätä vielä pari vuotta. Oikea hetki olisi silloin, kun Joensuun sillat ja kehätie Reijolaa myöten on valmis.
 
Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja.