Back

Sähköposti on hävittänyt käytöstavat

Terhi Nevalainen
Onko mitään turhauttavampaa kuin puhelin, johon ei vastata? Anonyymi ”tämä on tavoittelemanne henkilön vastaaja” -nauhoite, joka alkaa pyöriä, kun linja on tuutannut tyhjää liian pitkään?

Voi veikkonen, on. Sähköposti.

Vielä kymmenen vuotta sitten olin varma, että sähköposti on tulevaisuuden viestintämuoto. Se oli nopea, helppo ja halpa.

Etenkin työasioissa meili tuntui aivan lyömättömältä. Kun tärkeät asiat näpytti sähköpostiin, saattoi olla varma, että tieto tavoittaisi kollegan. Myös haastattelupyynnöt oli kätevää lähettää meilitse. Ei tarvinnut kuunnella puhelimen tuuttausta eikä jättää soittopyyntöjä, jotka eivät kuitenkaan koskaan löytäneet perille.

Entä nyt?

Ensin lähetetään sähköposti. Sitten odotetaan. Sitten lähetetään muistutusviesti. Sitten odotetaan, odotetaan ja odotetaan. Sitten soitetaan perään.

Useimmiten vastaanottaja ei muista viestiä nähneensäkään. Jos muistaa, ei vain tullut ajatelleeksi, että siihen pitäisi jotenkin reagoida.

Ja jos on tullut ajatelleeksi, ei ole tullut reagoineeksi.

Ei ainakaan vastanneeksi.

Näin on käynyt: sähköposti on tuhonnut suomalaisten käytöstavat. Puhelimeen vastataan edelleenkin ja kirjeposti luetaan, mutta sähköposti on sisällöstä ja lähettäjästä riippumatta muuttunut roskapostiksi, jolle ei korvaa lotkauteta. Ei, vaikka viestissä tunnustettaisiin rakkautta, paljastettaisiin Olof Palmen murhaaja tai kerrottaisiin kohdalle osuneesta lottovoitosta.

Miten erilainen maailma olisikaan, jos sähköposti olisi keksitty jo satoja vuosia sitten. Kuuluisimme kaikki katoliseen kirkkoon, sillä Lutherin 95 teesiä mätänisivät lukemattomina kirkkoisien roskapostikansioissa. Saksan pikku offensiivi Puolaan ei olisi laajentunut toiseksi maailmansodaksi, kun britit ja ranskalaiset eivät olisi viitsineet reagoida Puolan marsalkan Edward Rydz-Smiglyn ”apua, meille hyökätään” -viestiin. Neuvostoliitto olisi sen sijaan entisellään, sillä puoluesihteeri Gorbatshovin viesti ”toverit, mitä jos aloittaisimme perestroikan” etsisi edelleen lukijaansa bittiavaruudessa.

Yksi syy on epäilemättä se, että lottovoitosta meille useimmille ahkerille netin käyttäjille on kerrottu sähköpostilla useampaankin kertaan. Yleensä meili on tullut Nigeriasta ja siinä on pyydetty onnellista voittajaa siirtämään muutama satanen pikaisesti veikkausyhtiön tilille, tietenkin ihan vain väliaikaisesti ja järjestelykuluja varten.

Roska-, mainos- ja huijauspostin tulva ei vain saisi rapauttaa normaalia lähimmäisen kunnioitusta. Tuleehan puhelimeenkin myyntisoittoja, mutta silti useimmat meistä vastaavat tuntemattomillekin soittajille ja suhtautuvat asiallisesti asiapuheluihin. Miksi sama ihminen sähköpostin lähettäjänä sitten muuttuu nobodyksi, jonka viesti ei ansaitse edes ”kiitos tiedosta” -kuittausta?

Arvostele tätä artikkelia
(3 ääntä)