Back

Video on demokratisoinut valvonnan

Kari Kontkanen
Jos nyt järjestettäisiin kilpailu maailman kuuluisimmasta harrastelijan ottamasta videosta, olisi amerikkalaisen George Hollidayn videopätkä neljän losangelesilaisen poliisin tekemästä Rodney Kingin pahoinpitelystä kisassa itseoikeutetusti mukana.

Vuonna 1991 neljä valkoihoista poliisia pahoinpiteli pidätyksen yhteydessä mustan Rodney Kingin. Videonauhan perusteella poliisit haastettiin liiallisesta voimankäytöstä oikeuteen. Valamiehistö kuitenkin vapautti poliisit pahoinpitelysyytöksistä, minkä seurauksena Los Angelesissa ajauduttiin mellakoihin, joissa kuoli kymmeniä ja loukkaantui tuhansia ihmisiä.

Vajaa kuukausi sitten uima-altaaseen hukkuneen Kingin tapaus tuli mieleen, kun viime viikolla uutisoitiin Tampereella sattuneesta tapauksesta, jossa poliisi pamputti kiinniottoa vastustanutta sekavaa, alastomana riehunutta miestä.

Tampereen tapaus on esitutkinnassa. Sen jälkeen selviää, käyttikö miestä kuudella pampuniskulla sivaltanut naispoliisi liikaa voimaa ja joutuuko hän vastaamaan tästä oikeudessa.

Kummassakaan edellä kerrotussa tapauksessa kohteeksi joutuneet eivät olleet mitään pulmusia. Rodney King oli jo ehditty tuomita vaimonsa pahoinpitelystä ja aseellisesta ryöstöstä. Surullisenkuuluisaan pidätykseen johtivat ylinopeus, liikennepako ja viranomaisen väkivaltainen vastustaminen.

Tampereella mies oli ehtinyt aiheuttaa häiriötä jo päivien ajan. Poliisin paikalle hälytti linja-autonkuljettaja, jonka auton tuulilasia mies alkoi hakata.

Yhteistä tapahtumille oli myös tapa, jolla ne tulivat julki. Video Kingin pahoinpitelystä näytettiin televisiossa, Tampereen video julkaistiin puolestaan nykytapaan verkon Youtube-sivustolla.

Oli aika, jolloin yksi kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt yhden videoleikkeen todistusvoimaa on vaikea kumota tuhansillakaan sanoilla.

Samalla valvonta on demokratisoitunut. Kun aikaisemmin ”isoveli” valvoi yksin valvontakameroillaan, niin nyt myös ”pikkuveljellä” on samat aseet  -  liikkuvina  -  ja hän myös käyttää niitä.

Ja kuten kaikkia aseita, myös näitä voi käyttää niin hyvään kuin pahaankin.

Diktatuurivaltioiden sortokoneistoista tai viranomaisten mielivallasta kertovat videot leviävät reaaliajassa kautta koko maailman.

Samoin tekevät nuorten kuvaamat pahoinpitelyvideot tai julkkisten yksityisyyttä loukkaavat tirkistelykuvat.

Se on varmaa, että kukaan ei voi enää missään olla täydellisesti turvassa salaa kuvaamiselta.

Maailman muuttuminen äärimmäisen nopeassa tahdissa pidäkkeettömän tiedonvälityksen tyyssijaksi on häkellyttävää.

Kysymykseen, kuinka paljon se on parantanut maailmaa, on näkökulmasta riippuen monia vastauksia. Kukin voi ruksata niistä mieleisensä.

Arvostele tätä artikkelia
(0 ääntä)