Back
Julkaistu: 12.07.2012 04:04  |  Päivitetty: 12.07.2012 15:58

Patsas piirakanpaistajille ja rokkibändille

Matti Siippainen

Kosiosusi-patsas Joensuun kävelykadulla. Voiko rennosti istuvan susihukan virne saada ketään pahantuuliseksi? Kosiosusi on Joensuun tunnetuin eläin ja valokuvatuin patsas. Oletko koskaan nähnyt, että joku poseeraisi sen kainalossa hymyttömänä?

Kosiosusi on Joensuun Manneken Pis, Pieni merenneito tai Molly Malone. Se on samaa valiosarjaa kuin Haminan Varvara, Savonlinnan Linnan pässi tai Oulun Toripoliisi.

Yksinäinen susi kaipaa Joensuussa jo uutta seuraa. Joka kevät kaupunkitaidekilpailu tuottaa yllätyksiä, mutta Henna Onnelan ja Eija Hännisen suden kaltaista katseenvangitsijaa ja sydäntenmurskaajaa ei ole syntynyt. Sellaista odotellessa torin ympärille voisi pystyttää Piirakkamummon tai hevoskäryissään hurjastelevat Vatasen ja Ihalaisen. Tai Rokkibändin, jonka kitaristin paikalla saisi valokuvauttaa itsensä.

 

Arkiset patsaat - ei korkeilla jalustoilla vaan jalankulkijan tasalla - tekevät kadut eläväksi. Enemmän tarvitaan kuitenkin oikeaa elävyyttä. Popkatu-viikolla kävelykeskusta on herännyt sykkeeseen, jollaista Joensuu ansaitsisi läpi koko lämpimän kesän.

Kun viikko on ohi, arki saattaa laskeutua aneemisena. Torin esiintymislava on harrastajille ja ammattilaisille hyvä paikka esiintyä, mutta Joen Kulttuuritori järjestää ohjelmaa vain neljänä viikkona ja vain neljänä viikonpäivänä. Miksi ei edes joka arkipäivä? Vain byrokratia voi määritellä yleisön tarpeet noin - tai sitten kirstunvartija.

Kesän vähien esiintymistuntien aikana vain pieni osa kaupungin parhaista kyvyistä nousee lavalle. Toriyleisöstä kuuluu vaatimus, että lavalle taataan tasokas kavalkadi maakunnan soittoa, laulua, tanssia ja teatteria läpi kesän.

 

Rahaa Joensuun kaupungilla tuskin torikeikkoihin on, mutta kun toria pidetään näyteikkunana, jota käy katsomassa joka ainut Joensuun kesävieras, voi keikkapalkkiot muutamalle ykkösartistille hyvin napsaista paluumuuttoprojekteista tai muusta markkinoinnista.

Pari ilmaista parannusehdotusta torilavan suuntaan: Pohjois-Karjalassa koulutetaan äänentoiston ammattilaisia, joista joku osannee sijoittaa ämyrikaapit peittämästä puolta näkyvyyttä. Ohjelmanumeroiden välinen hukkakäynti vähenee, jos ohjelmat ja juonnot suunnitellaan niin, että ne rullaavat katkeamatta roudausten ajaksi. Korkeat kaljapöydät joutavat pois kahvilayleisön ja lavan välistä.

 

Työnteko tuo torille luonnollista eloa. Torilla leivotaan jo nyt piirakoita, mutta martat saisivat tulla pois lasin takaa. Eihän muikkujakaan pleksin suojassa paisteta. Vietnamilainen kanakin kypsyy silmien edessä.

Muidenkin ammattilaisen kannattaa jalkautua kesäksi torille. Pikasuutarien, veitsenteroittajien, kelloseppien, pyöränkorjaajien, ompelijoiden ja muiden taitajien palveluilla on kysyntää ja heille riittäisi uteliasta yleisöä.

Yhdelle tekijälle olisi ainakin töitä. Kosiosuden ystävillä on aina ongelma: miten saisi koko seurueen kuvatuksi? Parin euron taksalla toimiva päivystävä kamerankäyttäjä saisi kaikki kerralla kuvaan.