Sunnuntai, 26.3.2017
Manu, Manne, Immo
Kolumni

Valheiden ja huhujen levittäminen ei ole journalismia

  • Miika Raudaskoski

Suomessa on koettu jonkinlainen tajunnannyrjähdys. Asiat ovat sekaisin, totuuden rajat hämärtyvät ja musta alkaa näyttää valkoiselta.

Ukrainan kriisi ja turvapaikanhakijoiden suuri määrä ovat antaneet valejournalistisille julkaisuille eväät toimia. Nämä erilaisia valheita ja huhuja levittävät sivustot ovat hämmennyksen osatekijöitä ja hyötyjiä. Näistä tunnetuin lienee MV-lehti, mutta samaan genreen kuuluu Magneettimedian ja Verkkomedian kaltaisia julkaisuja.

Yhteistä näille valejournalistisille julkaisuille on, että ne muka tutkivat asioita ”pintaa syvemmältä” ja paljastavat asioita, joista ”valtamedia” vaikenee. Julkaisut eivät noudata journalistien eettisiä ohjeita eivätkä sen paremmin muitakaan lähdekriittisyyteen tai väitteiden todenperäisyyden tarkistamiseen liittyviä sääntöjä.

Toimittaja Jaro Asikainen kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa loppiaisena, kuinka hänen ystävänsä oli saanut viime kesänä täysin keksityn juttunsa läpi MV-lehdessä.

Juttu meni läpi ja sai tuhansia lukijoita, koska sen sisältö vastasi lehden välittämää maailmankuvaa. Siinä ”valtamedia” vääristelee totuutta ja vaikenee asioista, joista MV-lehden kaltaiset julkaisut vastaavasti avoimesti kertovat.

Valejournalistiset julkaisut hyödyntävät sananvapautta ja modernia teknologiaa. Moniarvoisessa ja -äänisessä yhteiskunnassa jokainen voi periaatteessa sanoa mitä vain, kunhan pysyy lain sallimissa rajoissa. Internet puolestaan mahdollistaa valheiden ja törkyjuttujen levittämisen nopeasti, tehokkaasti ja laajasti.

Siinä missä aiempien vuosikymmenten foliohattuteoreetikot ja valheidenlevittäjät saivat omalle agendalleen ehkä kymmeniä kuulijoita, nykyään päästään helposti tuhansiin ja kymmeniin tuhansiin seuraajiin.

Valejournalistiset sivustot eivät ole suomalainen juttu, vaan niitä löytyy eri puolilta maailmaa. Saksalaislehti Spiegel selvitti rasististen valheellisten juttujen leviämisen logiikkaa. Lehden haastatteleman psykologi Immo Fritschen mukaan huhut leviävät parhaiten silloin, kun ne vahvistavat ennakkokäsityksiä.

Suomessakin on nähty, kuinka esimerkiksi keksityt uutiset turvapaikanhakijoiden raiskaustapauksista leviävät kulovalkean tavoin. Ennakkoluulot saavat ihmiset uskomaan helpoimmin tällaisia ”uutisia”, vaikka niiden ainoa lähde olisikin vain yksityishenkilön Facebook-päivitys.

Valheiden oikaiseminen on paljon vaikeampaa. Oikaisuja ja suoranaisten valheiden korjauksia jaetaan huomattavasti vähemmän, jolloin ne tavoittavat pienemmän lukijakunnan. Valhe jää elämään omaa elämäänsä ja ruokkimaan ennakkoluuloja.

Maaperä seuraavalle valheelle on otollisempi, ja näin kehä on valmis.

Valheisiin ja salaliittoteorioihin uskomisella, kuten niiden levittämiselläkin, on pitkät perinteet. Yhdysvalloista on levinnyt meidän tv-kanaville jo pitkään toinen toistaan uskomattomampia ja kekseliäämpiä ohjelmia, joissa paljastetaan milloin marsilaisten osuus johonkin katastrofiin tai viranomaisten osallisuus syyskuun 2001 terrori-iskuihin.

Suosittu teema on myös todistella keksityillä tai varsin lennokkaasti tulkituilla lähteillä, ettei Adolf Hitler kuollutkaan bunkkerissaan vuonna 1945.

Historian saatossa poliittiset liikkeet ovat käyttäneet taidokkaasti hyväkseen ihmisten hyväuskoisuutta. Halu löytää helppo ratkaisu ja selkeät syylliset ongelmiin ei näytä katoavan mihinkään. Salaliittoteoreetikkojen suosikki Hitler oli tässä taitava.

Euroopan pitkä antisemitismin perinne, Saksan syvät taloudelliset ongelmat ja juutalaisten merkittävä rooli yhteiskunnassa loivat maaperän, jossa natsien oli helppo levittää valheitaan.

Vaikkei historia sellaisenaan itseään toistakaan, olisi meidän syytä edes jotain menneisyyden virheistä oppia. Kriittinen ajattelu ja media- ja lähdekritiikki ovat keskeisiä kansalaistaitoja. Näiden taitojen avulla tulee estää valheiden, huhujen ja juorujen leviäminen.  

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjoittaja on historian tohtoriopiskelija ja työskentelee projektitutkijana Karjalan tutkimuslaitoksella.