Back

Rajattu ajo-oikeus ehkä ratkaisu

Karjalainen
Peräti kolmasosa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista johtuu nykyisin kuljettajan sairaudesta tai sairauskohtauksesta (Yle uutiset, 3.9.).

Yleisin yksittäinen kolarin aiheuttanut terveyssyy on kuljettajan saama sydänkohtaus, mutta liikenneonnettomuuksien tutkintalautakunnan raportin mukaan vaaraa aiheuttavat myös muut sairaudesta johtuvat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi lääkkeiden haittavaikutukset tai yksinkertaisesti se, että perussairaus heikentää kuljettajan tarkkaavaisuutta ja reaktiokykyä ja johtaa virheliikkeisiin.

Lääkäreillä on nykyisin voimassa olevan lain mukaan velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos he havaitsevat sairauden heikentäneen olennaisesti potilaansa ajokykyä. Tämä velvollisuus ei kuitenkaan näytä toteutuvan. Ehdoton valtaosa niistä henkilöistä, joiden sairauden aiheuttamaa liikennekuolemaa onnettomuustutkintalautakunta selvitti, ei ollut koskaan keskustellut ajokyvystään lääkärinsä kanssa. Joissakin tapauksissa lääkäri oli kieltänyt ajamisen, mutta ei ollut tehnyt asiasta lain vaatimaa ilmoitusta poliisille.

Kaikkiaan ajokortti on lääkärin ilmoituksen vuoksi otettu viime vuoden kuluessa pois vain muutamalta tuhannelta kuljettajalta. Onnettomuusraportin pohjalta on helppo päätellä, että tälläkin hetkellä liikenteessä ajaa monta riskikuskia.

Lääkäreitten kainous ajokyvyn puheeksi ottamisessa ja etenkin ajokiellon hankkimisessa on inhimillisesti ymmärrettävää. Ajokortti ja sen mahdollistama itsenäinen liikkuminen ovat monelle vanhenevalle tärkeitä paitsi itsetunnon myös henkisen vireyden kannalta. Äkillinen ajokielto heikenneen kunnon vuoksi olisi sokki, joka vaikuttaisi monella tavalla. Etenkin Pohjois-Karjalan haja-asutusalueilla eläminen ilman ajokorttia käy kovin hankalaksi.

Asian toista puolta, turvallisuutta, ei kuitenkaan käy vähätteleminen. Puutteellinen ajokyky on uhka niin kuskin itsensä kuin myös kanssaliikkujien hengelle ja terveydelle.

Yksi mahdollinen ratkaisu asiaan olisi rajattu ajo-oikeus, jossa ikääntyneelle ja taidoiltaan heikentyneelle kuljettajalle jätettäisiin lupa ajaa tutuilla ja tarpeellisilla reiteillä poissa vilkkaammin liikennöidyiltä väyliltä. Vanhus pystyisi tällöin edelleen hoitamaan kauppa- ja muut asiansa itsenäisesti. Onnettomuuden riski kuitenkin pienenisi, kun lupaa terävämpää reaktiokykyä vaativaan liikennevirtaan menemiseen ei olisi. Ajo-oikeuden rajaaminen herättäisi myös kuljettajan käyttämään omaa harkintaansa ajamisen suhteen.