Viime torstai-iltana Santahaminan valatilaisuudessa tyttärestämme tuli Kaartin jääkäri. Oikeinkirjoituksesta en tiedä, mutta puheita kuunnellessa ei jäänyt epäselväksi, että se kaarti kirjoitetaan isolla koolla.
Valan aikana ja erityisesti sen jälkeen ymmärrettävästi mielessä pyöri monenlaisia alue-, puolustus- ja puoluepoliittisia asioita.

Kun 900 varusmiestä omaisineen alkoi purkautua Santahaminasta Hevossalmen sillan läpi, ruuhka oli melkoinen. Henkilöautoistakin suurin osa oli täynnä – mistä voi päätellä, että useimmilla uusilla jääkäreillä oli ollut läsnä 4–5 läheistä. Bussit olivat täynnä jo ennen kuin tulivat Kaartin rakennusten kohdalle.
Vieraat olivat jäässä, jääkärit sentään lämpimästi puettuina.
Tuli siinä tutistessa ja täytenä ohi ajaneen bussin perävaloja katsellessa mieleen, että Pohjois-Karjalassa olisi valittavaksi asti paikkoja, joissa olisi paremmin väljyyttä valatilaisuuksien järjestämiseen.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen pohti sunnuntaina kolumnissaan samaa kuin minä Santahaminassa seisoskellessani.
Valtio pystyisi vaihtamaan nopeasti kahisevaan käteiseen koko Santahaminan varuskunta-alueen kaikkine rakennuksineen.  Kontiolahdessa tarvitaan vielä hanke poikineen ennen kuin sama on tehty, eikä hinta sittenkään päätä huimaa.
Santahaminasta työttömiksi jäävä henkilöstö myös jatkaisi veronmaksua, sillä se solahtaisi pääkaupunkiseudulla nopeasti ja omin voimin uusiin töihin. Helsinkiä tuskin tarvittaisiin julistaa hädänalaiseksi rakennemuutosalueeksi, olipa siellä varuskunta tai ei.
Ja senhän me kaikki olemme jo sisäistäneet, ettei alueita varuskunnista käsin puolusteta, joten ei Helsingillä olisi siinäkään mielessä hätäpäivää.

Suomen eteläkärjessä ja pääkaupungissa varusmiesten kouluttamisessakin on omat muttansa.
Santahaminassa koulutetaan kaupunkisotilaita, tiedetään, mutta yritetään varusmiehet nostaa suksillekin. Nyt on lunta, ja on varuskunta-alueella myös latunen. Pidemmän ladun reunalle oli ainakin viime viikolla suksia kuitenkin kannettava pitkin katuja kilometritolkulla.
Ei siitä hiihdon riemu sen enempää kuin taitokaan tuntunut juuri kasvaneen, ja turhaa koko touhu oli oli siinäkin mielessä, ettei korpraali jaksanut hiihtää täyttä 15 kilometriä.

Miettimistä on riittänyt valatunnelman haihduttuakin. Ennen kaikkea mietityttää, mistähän muusta kuin Dragsvikin suojelusta hallitusneuvotteluissa sovittiinkaan, vaikka se kielletään viimeistä ministeriä myöten.
Toki tämänkin voi nähdä myös valoisalta kantilta: hallituksen ei ehkä sittenkään tarvitse tehdä säästöpäätöksiä paniikkitunnelmissa, vaan kaikki on päätetty rauhassa ja hyvissä ajoin.

Kirjoittaja on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja.