JP Siili: Härmä
Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi, Pamela Tola

Puukkodraama Härmä on kiintoisa yhdistelmä vanhojen pohjalaiselokuvien ja länkkäreiden kuvastoa ja tematiikkaa. Rinnastus ei liene tahaton, sillä 1800-luvun puolivälin Länsi-Suomessa, tarkemmin Etelä-Pohjanmaalla, elo oli villiä ja kuritonta kuin Pohjois-Amerikan rajaseuduilla.

Suomalaisten myyttien ja tyyppien esillepano kertoo siitä vahvasta itsetunnosta, jota kotimainen elokuva on osoittanut aina Markku Pölösen Onnenmaasta ja Kivenpyörittäjän kylästä lähtien. Härmä ottaa uutta näkökulmaa häjyilyyn, esittää yhden erityistapauksen ja inhimillistää ihmiset tekojen takana.

Mielestäni maailmassa on seitsemän perustarinaa, ja muut ovat niiden muunnelmia. Yksi niistä kiertyy esikoisoikeuteen ja veljesvihaan. Härmäläisen Välitalon suurtila siirretään nuoremmalle pojalle Matille (Lauri Tilkanen) vastoin perinteistä esikoispojan Eskon (Mikko Leppilampi) oikeutta.

Matti on hyväntahtoinen ja hurskas mies, joka tekee työnsä ja hoitaa vastuunsa. Hän haaveilee naapuritilan rikkaasta perijättärestä Annista (Pamela Tola), mutta varallisuuden puute estää avioitumisaikeet. Esko puolestaan on puukkojunkkari ja vankiloita kierrellyt murhamies, joka mieluiten rellestää rosvojoukkoineen ympäri pitäjää.

Veljesten välille syntyy ankara vääntö oikeuden toteutumisesta, kun Esko hoitaa isänsä pois päiviltä, hävittää tämän laatiman testamentin ja pelottelee mahdolliset todistajat kuralle. Lisäksi hän havittelee velipojan morsmaikun kättä ja vähän muutakin.

Länkkäriperinteeseen viittaavat laajat yleisnäkymät ja isot lähikuvat. Ne tuovat kerrontaan väkevyyttä, jota on myös tapahtumissa ja henkilöissä. Kamera ei kuvaa tällä kertaa Pohjanmaan avaraa mutta ahdistavaa taivasta vaan maata, joka on tavoittelun kohteena.

Välitalon Eskon rooli on kirjoitettu vahvaksi, ja sellaiseksi Mikko Leppilampi sen realisoi. Hahmon touhuja seuratessa alkaa tosin kyteä epäilys, voiko niin patologinen tyyppi elää kyläyhteisössä ilman että muu väki siihen puuttuu ennen kuin elämän ja kuoleman kamppailussa.

Pikkuveli vääntää vastahankaa omalla älyllään selustanaan mielitietyn ja maalaisyhteisön tuki. Isot lähikuvat pariskunnan lemmenleikeistä tuovat kiusallisen syljen ja niljan tunnun kohtauksiin.

Hävyttömäksi tirkistelijäksi yleisö joutuu, kun se pannaan navetan ylisillä katsomaan savisten saappaiden välissä survoutuvaa täyskarvaista takamusta.

Raikasta ja railakasta otetta suomalaiseen mytologiaan elokuva yhtäkaikki edustaa. Ja nuoren näyttelijäjoukon esiintyminen vakuuttaa, että kyllä meillä osataan ja ymmärretään.