Joensuun taitelijaseura: Yhteisnäyttely
Anu Torikka: Puuruusu
Taidekeskus Ahjossa 31. tammikuuta saakka

Joensuun taiteilijaseuran 45 teoskokonaisuuden näyttely taidekeskus Ahjossa on melkoinen sekametelisoppa, mutta onneksi pääosin maistuva sellainen.

Näyttelyn teosten taso vaihtelee välillä todella hyvä – toritaide. Teemoittamattomassa kokoomanäyttelyssä ei häiritse niinkään teosten yhteensopimattomuus, se kuuluu näyttelyn luonteeseen, vaan epätasainen ripustus. Sisään astuttaessa oikean käden puolelle jäävä seinä on aivan kammottavasti ripustettu, ja teokset maksavat tästä kovan hinnan.
Varsinkin Tarja Tellan suurikokoinen ja vauhdikas maalaus kastroidaan tehokkaasti.
Samoin käy Antti Raatikaisen mielenkiintoiselle ja uutta ilmaisukieltä enteilevälle Lähiötiikerille, joka ansaitsisi mahdollisuuden lähempään ja häiriöttömään tutkailuun. Nyt en osaa sanoa, onko Raatikaisen ottama askel parempaan suuntaan vai ei.

Samalta seinältä tehokkaimmin esiin nousevat Matti Reivin väkevät veistokset State of Mind ja Nimetön (runoilija). Varsinkaan viimeksi mainittu ei jätä mitään arvailujen varaan: musta nyrkki lävistää rinnasta ulos revityn sydämen. Kärsivä taiteilija -myytti toimii aina.

Ahjon pääsalin pitkä seinä on puolestaan ripustettu huolella. Varsinkin Matti Törmäkankaan vahvasti laveeratut ja kerrokselliset luontoabstraktiot miellyttävät.

Riikka Mattinen onnistuu jälleen päätyseinällä. Hänen vanhoille pöytäliinoille ja lakanoille tekemänsä Second-hand-sarja, jossa nähdään ihmisiä ja esineitä osto- ja myyntiliikkeessä tai kirpputorilla, on ilmeikäs. Tasapainoilu esittävän ja ornamentin välillä onnistuu. Mattisen teoksissa on yleensäkin kepeyttä, niiden silti olematta höttöä.

Mattisen vieressä Jukka Suhonen lataa aivan eri volyymilla. Ote on ekspressiivinen ja lähes väkivaltainen. Väriä ja kuvia on molemmissa maalauksissa paljon, mutta kokonaisuudet ovat toimivia. Varsinkin maalaus The War Is Going On on hieno esimerkki siitä, miten paljon yhteen teokseen voi ahtaa värejä, asiaa ja myllerrystä ilman, että sen maalaa tukkoon.

Pia Sinkkosen ilmavat grafiikantyöt sopivat Suhosen viereen teemaltaan. Memento mori -teoksissa seikkailee kuolema, melko hilpeänä hahmona.

Kytö-tilassa Heidi Vasara näyttää akvarellistin kykynsä. Teoskolmikon alimmainen tumma teos kaikuilee tilakäsityksellään Veikko Vionojaa. Sen sijaan verhon peittämä ikkunanäkymä alkaa jo olla hieman liian imelä.

Taiteilijaseuran lisäksi Ahjossa on esillä yli 20 Anu Torikan tussipiirrosta otsikolla Puuruusu. Teokset ovat päiväkirjamaisia ja meditatiivisia. Niissä näkyy Torikan tekninen varmuus, mutta myös vapaa leikki.
Piirrosten alkupisteenä on pihamaalta löydetty ”puuruusu”, josta piirrosten maailma laajenee myös työhuoneen esineisiin. Piirrokset ovat rentoja ja ilmavia, mutta niistä tuskin jää kerrottavaa jälkipolville. Hengähdystauko Torikan komeassa tuotannossa.