Happoradion laulaja Aki Tykki jatkaa itäsuomalaista kieroilua Kalliossa

Aki Tykki ja Happoradio.

Terhi Karttunen

Mitä kuuluu, Happoradion laulaja Aki Tykki?

– Tällä hetkellä kuuluu aika hyvää. Ihan pieni krapula on enää jäljellä ja olen kohta lähdössä pelaamaan tennistä.

– Happoradiolla oli juuri viiden viikon hiihtokeskuskiertue. Se loppui viikko sitten ja nyt on vähän aloteltu tekemään uusia kappaleita. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa kolmannen levyn äänitykset. Keikkoja on vielä muutama, mutta vähitellen on tarkoitus vääntää rundivaihe pois päältä ja keskittyä seuraavaan vaiheeseen, eli levyyn.

– Nyt on valmiina vasta hajanaisia riffejä ja kertosäkeistön pätkiä. Tässä vaiheessa ei osaa vielä arvioida yhtään, mitä on tulossa.

Miten päädyit Joensuusta rokkitähdeksi Helsinkiin?– Muutin armeijan jälkeen Helsinkiin opiskelemaan ja jäin tänne. Opiskelin pari vuotta kauppaoppilaitoksessa valmistumatta. Nykyisin olen Helsingin yliopistossa kirjoilla opiskelemassa musiikkitiedettä. Pariin vuoteen en kyllä ole ehtinyt bändihommien vuoksi juuri opiskelemaan: tämä on kokopäivähommaa, ainakin mukamas.

Liki koko Happoradio koostuu Joensuusta Helsinkiin muuttaneista nuorista miehistä. Miksi?

– Oltiin tuttuja jo Pohjois-Karjalassa. Rumpali Markun kanssa on soitettu samassa bändissä jo jostain 1990-luvun alusta asti. Enolainen basisti Jami oli tuttu muista bändeistä.

– Jami muutti Helsinkiin ensimmäisenä koko porukasta, työn perässä. Rumpali muutti vuoden minun jälkeeni. Nykyinen kitaristi ei ole Itä-Suomesta vaan Loimaalta.

Ette ole pohjoiskarjalaista taustaanne mediassa salailleet. Onko se ylpeyden vai häpeän aihe?

– Eipä sitä kannata häpeillä. Joensuusta tulee erittäin hyvää musiikkia nykyisin ja on tullut jo pitkään. Joensuulaisia ollaan ja ylpeitä siitä!

– Sellainen tietty itäsuomalainen kierous on olennainen osa meidän orkesteriamme ja muita hölmöilyjä. Se kaikki on jotenkin niin joensuulaista. En minä helsinkiläiseksi juuriltani itseäni tunne, vaikka Helsinki tuntuukin muuten jo kotikaupungilta.

Millä tavalla se itäsuomalaisuus näkyy tai kuuluu elämässäsi ja Happoradiossa?

– En oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Se on jotain sellaista, että vähän kaikessa on mukana jotain kummallista ironiaa tai huumoria.

– Iso osa vanhasta kaveriporukasta on muuttanut Helsinkiin ja touhu jatkuu täällä. Suurin osa kavereista asuu vieläpä Kalliossa, joten meillä on oma uusi pikkukaupunki täällä. Taas voi mennä kävellen kavereiden luo, kuten ennen Joensuussa.

Niin, Kallio. Läpimurtohitissänne laulat: ”päästäkää minut pois Kalliosta, viekää vaikka maalle, kalliolle kukkulalle”. Joten pakko kysyä: miksi menitte, Joensuun pojat, sinne Kallioon laulamaan siitä, että ette pääse sieltä pois?

– Totuus on se, että en minä oikeasti halua pois Kalliosta. Biisi kertoo yhdestä krapulapäivästä. On kesähelle, aurinko paistaa kuumasti ja mulla oli silloin tosiaan muurahaisia kämpässä. Kun tilaa pizzan krapulaansa ja jättää jämät syömättä, on muurahaiset kohta pitämässä juhlia pizzalaatikossa. Oli vielä lämmintä 30 astetta. Silloin tuli mieleen, että nyt jonnekin Itä-Suomeen metsän keskelle rauhaan.

– Mutta ihan hyvä täällä oikeasti on!

Milloin on matka taas Joensuun suuntaan?

– Ilosaarirockiin tullaan kyllä, ainakin paikan päälle jos emme siellä soita. Joka vuosi on oltu vuodesta 1990.

Mitä kuuluu -sarjassa haastatellaan entisiä pohjoiskarjalaisia.