Ajankohta (20.08.2008)
Hannu Jarva
Happoradio-yhtye viskasi jo hetkeksi pyyhkeen kehään. Soittaminen ja keikoilla käyminen kyllästyttivät, eikä musiikin tekemisestäkään oikein tahtonut tulla mitään.
Ensin tästä burnoutiksikin joskus sanotusta taudista aiottiin Happoradion kohdalla selvitä kuukaudella mutta ei selvitty. Se venyi lopulta yhdeksän kuukauden mittaiseksi.
Elinikäistä tautia bändi ei kuitenkaan missään vaiheessa uskonut sairastavansa; bändin lopettamisesta ei suinkaan ollut missään vaiheessa kysymys.
Neljännen albumin tekemistä oli kuitenkin bändin biisinikkarin, Aki Tykin mukaan vaikeata aloittaa. Takki oli tyhjä.
– Me ajoimme itsemme edellisen levyn jäljiltä ihan loppuun. Syksystä 2005 teimme hommia seuraavan vuoden loppuun ihan koko ajan hullun lailla. Enää vuoden 2007 alussa bändihommat eivät kiinnostaneet ketään, Aki Tykki muistelee.
Happoradio soitti hetkeksi itsensä maitohapoille. Kyllästymistä kesti kuitenkin vain aikansa. Kun motivaatio taas löytyi, löytyi myös usko omaan tekemiseen ja musiikkiin.
– Kun sai ensimmäisen sellaisen biisin tehtyä, josta itselle tuli hyvä fiilis, se toi mieleen myös sen, miksi tätä hommaa on aina halunnut tehdä, Aki Tykki sanoo.
Vaikka Happoradion levyt eivät aivan niitä Suomen myydyimpiä ole, yhtyeen kappaleet ovat soineet radiossa varsin kiitettävästi. Ja keikkapaikoillakin alun perin Joensuusta kotoisin olevan, nykyisin Helsinkiin asettuneen yhtyeen suosio on ollut kohdallaan.
Uudella, juuri ilmestyneellä yhtyeen neljännellä albumilla Kaunis minä soivat monen mielestä synkät sävyt. Vaan ei bändin biisinikkarin Aki Tykin mielestä.
– En minä nyt kovin synkissä tunnelmissa biisejä tehnyt, eivätkä ne minusta niin poikkeuksellisen synkiltä edes kuulosta. Pääasiassa ne ovat muistelua, Aki Tykki lataa levyn synkkyydestä puhuville.
Mitä synkistelyä se on, kun Aki Tykki palaa lapsuutensa maisemiin Joensuun Kallioniemeen kappaleessa Itä-Suomessa tuulee. Kappaleessa Aki Tykki muistelee verkonnostohetkiä ukkinsa kanssa.
– Ahvenia nousi, mutta aika saattaa kullata muistot, Aki Tykki toteaa kalareissuista.
Itä-Suomessa tuulee kertoo Aki Tykin mukaan maalta kaupunkiin muuttaneesta sukupolvesta ja suomalaisten heikosta itsetunnosta. Tässä tapauksessa lähinnä itäsuomalaisen miehen huonosta itsetunnosta.
– Mekin bändinä usein ajattelemme, kun menemme soittamaan helsinkiläiselle rokkiklubille, tuleeko sinne yhtään ketään. Pelko on turhaa. Klubit ovat aina olleet täynnä. Tällaista se meillä on: pessimismiä ja kyynisyyttä.
Uusimmalla levyllä on Kallioniemelle omistettu ihan oma kappaleensakin.
– Siinä on muuten pianokuvio, jonka olen keksinyt jo vuonna 1993. Minulle tuli hyvä fiilis, kun tälle pianokuviolle löytyi vihdoin koti.
– Onkohan se muuten niin, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen enemmän hän palaa sinne menneeseen. Ehkä ei pitäisi elää menneisyydessä, mutta minkäs sille voi, Aki Tykki sanoo miettiessään laulujensa tekstejä.
– Oma lapsuus, kuolema ja rakkaushan ne ovat niitä laulujen aiheita.
Ensimmäisen albuminsa tunnetuimmassa biisissään Happoradio tunnelmoi Helsingin Kalliossa. Nyt uudella levyllään biisissä Hirsipuu bändi on edennyt jo kaupungin ydinkeskustaan, Mikonkadulle. Tälle siirtymälle on syynsä.
– Hirsipuussa kerrotaan minun pokeririippuvuudestani ja pakkomielteestäni peliin. Mikonkadulla taas sijaitsee pelipaikka Grand Casino, Aki Tykki selvittää.
– Pokeri on ollut minulle rakkauden kohde reilun vuoden. Olen siinä voitolla, mutta en niin paljon kuin toivoisin.
Uutta levyä tehdessään Happoradio halusi jatkaa hyväksi kokemallaan musiikillisella linjalla.
– Paitsi että halusimme mennä rohkeammin harmaalle alueelle. Emme halunneet tehdä taviksen tyylisiä popralleja. Halusimme niihin vähän koukukkaampia ratkaisuja.
– Päätimme tehdä poppia, koska jokainen tuntuu vääntävän nykyisin jotain heviin viittaavaa. Katri Helenaakin lanseerataan hevileidinä, ja pääministeri näyttää sormillaan hevimerkkejä. No, ehkä meidän heviys tulee sitten näistä vähän raskaammista laulun teksteistä, Aki Tykki pohtii.
Happoradion uusi levy julkaistaan tänään keskiviikkona.