Sanna Inkisen näkökulma: Moni hyväkuntoinen yli 70-vuotias kokee tulleensa holhotuksi – Sen sijaan hoivakotien asukkaiden suojeluun koronalta herättiin liian myöhään

Sanna Inkinen / Uutissuomalainen

Sairaala- ja tehohoidossa on ollut todella vähän yli 70-vuotiaita koronavirustartuntojen vuoksi. Näin totesi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) hallituksen tälle ikäryhmälle suunnatussa tiedotustilaisuudessa keskiviikkona. Hänen mielestään tämä on osoitus siitä, että yli 70-vuotiaita ”on todella onnistuttu suojelemaan”.
Tästä olen eri mieltä: lähes puolet koronavirukseen kuolleista on THL:n tilastojen mukaan menehtynyt sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä. Toki niitä ovat myös vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien yksiköt, mutta valtaosa on vanhusten hoivakoteja.

Suomessa valtioneuvoston tavoite on ollut suojata erityisesti yli 70-vuotiaita henkilöitä koronavirustartunnoilta. Voisi nähdä, että 70–79-vuotiaiden osalta tässä on onnistuttu, sillä heillä tartuntoja on ikäryhmistä toiseksi vähiten 0–9-vuotiaiden jälkeen. Moni hyväkuntoinen ja vireä yli 70-vuotias on kokenut olevansa jopa ylisuojelun kohteena, kun taas hoivakotien asukkaita on joutunut viruksen armoille.
Yli 70-vuotiaista koronavirukseen kuolleista vain joka viides on ollut 70–79-vuotias, vaikka heitä on lähes kaksinkertainen määrä yli 80-vuotiaisiin verrattuna. 
Uutissuomalainen pyysi ministeri Kiurulta kommenttia muun muassa siihen, kuinka hyvin vanhusten hoivakotien asukkaiden suojelemisessa koronavirustartunnoilta on hänen mielestään onnistuttu. Vastauksia ei kuitenkaan saatu.

Ruotsissa sekä valtion epidemiologi Anders Tegnell että pääministeri Stefan Löfven ovat myöntäneet maan epäonnistuneen vanhusten suojelemisessa koronakriisissä.
– Joka kolmas koronaan kuollut on ollut hoidettavana vanhusten hoivakodeissa, vaikka alun perin erityisesti vanhuksia oli tarkoitus suojella, ruotsin kielen professori Jaana Kolu Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa.
Tosin vielä huhtikuun alussa pääministeri Löfven oli sitä mieltä, ettei hoivakotikuolemia voi nähdä epäonnistumisena, sillä niitä on koettu lähes kaikissa maissa. Tuolloin Ruotsissa oli todettu vajaa 300 koronakuolemaa, perjantaina hieman alle 4 000.
Kolu on aktiivisesti seurannut Ruotsissa käytävää keskustelua muun muassa Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet -lehdistä. Hän on kiinnittänyt huomiota etenkin keskusteluun ikäsyrjinnästä. Räikeimpänä esimerkkinä Kolu – ja varmasti moni muukin – pitää sitä, ettei ruotsalaissairaalassa kaikille iäkkäille koronapotilaille annettu mahdollisuutta tehohoitoon, vaikka tehohoitopaikat eivät silloin vielä edes olleet täynnä.
– Sellaisiltakin 60–70-vuotiailta potilailta, joilla oli lieviä sairauksia, evättiin pääsy tehohoitoon ja hengityslaitteeseen.

Ruotsissa yhteiskunnan korkeimpien päättäjien käyttämä sanamuoto ”dom äldre” (he/ne vanhat) on herättänyt närkästystä.
Kaikki eivät myöskään ole pitäneet siitä, että Tegnell puhuu usein ”de äldre äldre” eli hyvin vanhoista ihmisistä, jolloin he niputtuvat yhdeksi suureksi ryhmäksi.
– Iäkkäämpi väestö on kokenut itsensä objekteiksi. Heitä puhutellaan ryhmänä, jota ylemmältä taholta holhotaan ja jota lähiympäristön täytyy suojella, Kolu kertoo.
Kielitieteilijänä Kolua kiinnostaa kielen ja yhteiskunnan vastavuoroinen suhde.
– Kielen avulla ilmaisemme ajatteluamme, arvojamme ja yhteiskunnan valtasuhteita. Toisaalta yhteiskunnassa myös valtaa pitävien kieli muokkaa ajatteluamme ja arvojamme.
Jo aiemmissa tutkimuksissa on Kolun mukaan havaittu, että vanhempi väestö esitetään usein ulkopuolisina, passiivisina ja muista riippuvaisina.

Seurasin hallituksen keskiviikkoista infoa juuri tästä näkökulmasta: miten yli 70-vuotiaita siinä oikein puhutellaan?
Ilahduttavasti etenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Minna-Liisa Luoma puhutteli keskiviikon infossa yli 70-vuotiaita suoraan: voit tehdä sitä ja voit toimia näin.
Mutta mitä voisi ajatella siitä, että lapsille suunnatussa hallituksen infossa oli paikalla kolme ministeriä, jotka vastailivat lasten kysymyksiin, mutta yli 70-vuotiaille suunnatussa infossa yksi ministeri, joka saapui tilaisuuteen puoli tuntia myöhässä? Entä miksi lapsille annettiin mahdollisuus esittää hallitukselle kysymyksiä etukäteen, mutta yli 70-vuotiaille ei?

Suomessa ikäsyrjintä-sanaa on käyttänyt ainakin emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä. Hän piti yhteiskunnallisena ikäsyrjintänä sitä, ettei hoivakotien koronakuolemista aluksi raportoitu THL:lle (Uutissuomalainen 24.4.). Samassa artikkelissa professori Teppo Kröger huomautti, että koronakriisissä sosiaalihuolto, johon vanhustenhuoltokin kuuluu, unohtui jälleen kerran. Tämä on näkynyt Krögerin mukaan muun muassa siinä, että suojavälineitä ajateltiin aluksi tarvittavan vain sairaaloissa.

Sosiaalihuollon työntekijöille kangasmaskien käyttö on yhä sallittua asiakaskontaktissa, jos kirurgisia nenä-suumaskeja ei ole, vaikka STM:n kansalaisten maskin käyttöön kantaaottavassa tiedotteessa todettiin, että ”kankainen kasvomaski voi pahimmillaan lisätä tartuntariskiä”.
Hoitajaliitto SuPerin asiantuntija Elina Kiuru tiivisti olennaisen sanoessaan, että kyse on samasta viruksesta niin terveyden- kuin sosiaalihuollossa (Uutissuomalainen 20.5.).
STM:n päätös, jolla ”määrätään asiakkaiden kanssa lähikontaktissa työskentelevät käyttämään suojusta sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa toimintayksiköissä ja kotiin annettavissa palveluissa”, tuli voimaan 13. toukokuuta. Näin ollen ehti kulua 1,5 kuukautta siitä, kun koronaviruksen leviämisestä vanhusten hoivakotiin uutisoitiin ensimmäistä kertaa (Uutissuomalainen 30.3.).

Kirjoittaja on Uutissuomalaisen sosiaali- ja terveysasioita seuraava toimittaja.