EmediateAd

25052012Fre

Grattis: Urpo

Karjalainen

Back Viihde ja kulttuuri Alueet Kirjallisuusarviot Muistelma jota maailma tarvitsee
Publicerad: 03.02.2012 11:57

Muistelma jota maailma tarvitsee

Rauha Kejonen

Torgny Lindgren: Muistissa
Suom. Liisa Ryömä. Tammi 2012. 197 s.

Ruotsalaiskirjailija Torgny Lindgren on tehnyt sen: kirjoittanut muistelmansa muistamatta mitään ja kuitenkin muistaen kaiken niin tarkasti, ettei erehtymiselle jää tilaa.
Näin kirjoitetaan taideteokset, joiden elinehtona on se, ettei lapsuudessa saa riittävästi ilmaa.
”Sanojen väliin tarvitaan ilmaa, jopa kirjainten. Ja välimerkit vaativat suunnattomia määriä raitista ilmaa.” Eikä siinä auta se, että joku läheisistä avaa ikkunan.

Tästä alkaa kirjailijan matka menneisyyteen. Jokaisessa muistiinpanossa purskahtaa esiin traaginen nauru, joka on niin totta, että lukijaa hirvittää ja helpottaa. Linkitykset muistoista tähän päivään ovat hyytävän osuvia, keskustelut, jotka palautetaan mieleen, lähtevät omille teilleen.
Matka esi-isistä, suvun voimanaisista ja -miehistä, hulluista, jotka katosivat ja joita etsittiin, tähtää siihen, mitä ei voi muistaa: aikaan, jolloin ei ollut vielä syntynytkään. ”Jos katsoo pitkään ei mitään, hän sanoi, niin lopulta tulee näkyviin sellaista mitä ei ole.”
On ihmisiä, jotka etsivät vettä kuivasta harjusta ja kaivautuvat syvemmälle. Tai lapsuudenystävä, joka ei osaa lukea, mutta kuinka juuri hän lukee niin, etteivät kirjaimet asetu hänen tielleen esteeksi!
Tai kipsinvalaja, joka valvoo petturin kuolinvuoteen äärellä eikä tekemästään kuolinnaamiosta huolimatta onnistu salaisuutta tappamaan.

Torgny Lindgren (s. 1938) on mestari. Ruotsissa hän on kirjallisuuden kiinnostavimpia nimiä mutta meillä vähemmän tunnettu. Miksi?
Lindgrenin tuotantoa on käännetty 25 kielelle. Hänen tähän saakka suomennetut teoksensa Bat Seba, Legendoja, Totuuden ylistykseksi, Kimalaisen mettä, Oikea maisema, Pylssy, Dorèn raamattu ja Akvaviitti ovat kuin kuvitettuja pienoisevankeliumeja, joiden kirkas näky elämästä on vavahduttava.
Muistissa-kirjan jokainen kamppailu on syvästi merkityksellinen. ”Saatko sinä nykyisin niin paljon ilmaa kuin tarvitset”, äiti kysyy kirjailijalta muistelmien puolivälissä. Vastaus on ja pysyy: ”ilmaa on, tahtoi sitä tai ei”.

Rate this item
(0 votes)