Maiju Lassila
Liika viisas
Ensi-ilta Joensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 9.2.2012

Maiju Lassilan Liika viisas ei ole kaikkein helpoimpia näytelmäksi muunneltavia tekstejä, sen verran maalaileva ja kertova tyyli Lassilalla romaanissaan on. Niinpä ei ole yllätys, että tekstin dramatisoinut ja ohjannut Juha Hurme on omassa versiossaan turvautunut kertojaan, Pudde-koiraan.
Alkuperäiseen tekstiin verrattuna tuoni on vienyt paljon henkilöitä, ja vaikka Hurme paikoin taiteilijan vapauksia yksityiskohdissa ottaakin, versio on yllättävän uskollinen Lassilan originaalille. On siis Sakari Kolistaja, joka pastori Pöndisen saarnojen vavisuttamana kokee olevansa liika viisas, pastori kun on sitä mieltä, että asiat pitää käsittää vain uskon kautta eikä  järjellä.
Kun kysymys on Lassilasta, seuraa väärinymmärryksiä ja kommelluksia. Juonikuviota sen enempää kertaamatta kerrottakoon, että tarinassa Kolistaja muun muassa päätyy hullujenhuoneen johtajaksi, ja matkan varrella tapahtuu paljon muutakin.

Pienen näyttämön Liika viisas on ohjaajan teatteria.
Lavalla on kuusi näyttelijää, joista kahdella on käytännössä vain yksi rooli. Kun roolihenkilöitä on yhteensä 20 ja kun näyttelijät eivät edes vaihda vaatteita – laita edes lakkia päähän ja viiksiä naamaan, saati poistu näyttämöltä koko aikana – pienillä eleillä on valtava merkitys. Siirron kohtauksesta toiseen pitää sujua kuin ajatus, ja jonkin pitäisi kertoa katsojalle heti, missä mennään.
Liika viisas onnistuu asiassa kohtuullisen hyvin, vaikka tiettyä säätämistä ensi-illassa vielä olikin. Välillä pysähdellään aivan suotta ja lasketaan jännitettä. Ehkä Hurme haluaa kertoa, että Lassilan tekstillä on yhtäläisyyksiä nykyisyyteen. Vaaleihin viittaillaan ja mielisairauden hoitoa arvostellaan.
Näytelmän ajankuvaa ei suoranaisesti ole muutettu lähemmäksi nykyaikaa. Niinpä megafoni ja otsalamput kummastuttavat.

Liika viisas on nykyiselle Putous-sketsiviihdeaikakaudelle sopivaa nyhjää tyhjästä -teatteria. Lavasteinakin on lähinnä muutama tuoli.
Kun tarina liikkuu eri sortin hullujen ympärillä, mielessä häilyy ensimmäisenä Lars von Trierin Idiootit-elokuva, jossa terveet päättivät esittää kehitysvammaisia. Paikoin Liika viisaan ihmisläjät ovat liiankin lähellä von Trierin kuvakieltä, vaikka housut sentään taisivat pysyä jalassa koko ajan.
 Liika viisaassa ollaan siis ensisijaisesti enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Lisäksi ollaan fyysisiä, tönitään, nojaillaan toisiin ja tietysti kouritaan. Varsinkin Arto Heikkilä on aina ollut viimeksi mainitussa hyvä.
Kun Joensuun kaupunginteatteri mainostaa Liika viisasta törmäilykomediaksi, pitää kysyä, onko se hauska. On ja ei. Parhaimmillaan se hekotuttaa, selittävyydessään tuskastuttaa. Hurmeelle olisi tehnyt hyvää, jos hän olisi ollut itselleen pikkuisen kriittisempi.
 Jarmo Jämsén on Kolistajana mainio, repliikit ovat outoudessaan tuoreita ja ne putoilevat hyvin vakuuttavasti, vaikka puhetavat tilanteesta toiseen kummallisesti poikkeavatkin toisistaan. Veera Ylöstalon näyttelemä Pudde-koira on liikunnallisesti ketterä ja taipuisa, melkein enemmän kissa kuin koira. Pudde saa kiitokset myös oivallisesta melodikan soitosta.
Suvi-Maaria Virran, Markku Maasillan, Arto Heikkilän ja Maria Hannosen moniaat roolit on paikoin roiskien heitetty, mikä sopii valittuun tyylilajiin ja lisäksi löytyy helmiäkin.
Virran ja Hannosen hullu ja saattaja ovat todella hauskoja, Maasilta pääsee palaamaan vuosien jälkeen muutamaksi sekunniksi Zorbakseksi, ja Heikkilä on hullun roolissaan todella uskottavasti pihalla kaikesta.
Liika viisaassa siis briljeerataan rooleilla ja ilotellaan itseironialla. Samalla käy niin, että runsaat yksityiskohdat jyräävät kokonaisuuden, mutta liekö tuolla lopulta niin väliä.
Lopuksi tietokilpailukysymys. Onko seuraava siteeraus Lassilan vai Hurmeen tekstiä? ”Ei sitä järjestyneessä yhteiskunnassa saa toisen kipeintä kohtaa niin vain sukkapuikolla sohia.”
Totta kai Lassilan. Hän oli moderni kirjailija.
Kimmo Nevalainen
Alkuperäisteksti Maiju Lassilan romaani Liika viisas, dramatisointi ja ohjaus Juha Hurme, vierailija, lavastus ja ohjaajan assistentti Heini Maaranen, valosuunnittelu Asko Heiskanen, äänisuunnittelu Paavo Juntunen, puvustus Katri Tuukkanen. Rooleissa Markku Maasilta, Maria Hannonen (vier.), Arto Heikkilä, Suvi-Maaria Virta, Veera Ylöstalo (vier.) ja Jarmo Jämsén.