Back
Julkaistu: 16.07.2012 04:04

Paikallinen metalli-injektio

Karjalainen
Nerve End on lupaava tulokas - välispiikeistään huolimatta. Nerve End on lupaava tulokas - välispiikeistään huolimatta.
Joensuulainen metallimusiikki oli edustettuna kahden bändin voimin lauantain Ilosaarirockissa. Rekkalavalla esiintynyt Nerve End on uusi tulokas, joka on aloittanut keikkailunsa tänä vuonna ja soittanut vasta alle kymmenkunta keikkaa.

Neljä albumia julkaissut Insomnium on puolestaan tehnyt useita kattavia kansainvälisiä kiertueita sekä omillaan että isompien metallibändien avaajana.

Vähäisestä keikkakokemuksesta huolimatta Nerve Endin ensimmäisestä esiintymisestä isolla festivaalilla ei paistanut läpi suurta hermostuneisuutta. Nalle Luppakorva -sarjan tunnusmusiikin tahdissa lavalle astellut yhtye esiintyi energisesti ja lietsoi yleisöään tarmokkaasti. Erityisesti basisti Aki Jalkasella tuntui olevan energiaa kuin sähköjäniksellä.

Keikan alkuvaiheessa Nerve End kärsi hieman suttuisesta miksauksesta. Soundit kirkastuivat loppua kohti, mutta välillä etenkin taustanauhalta ajetut osuudet tuntuivat sekaannuttavan kokonaisäänikuvaa.

Progressiivisvaikutteista metallia soittavan Nerve Endin musiikissa soittotaidon merkitys korostuu. Sen suhteen ei jäänytkään mitään valitettavaa. Soittajista huomaa, että treenitunteja on kertynyt. Varsinkin kitaristien yhteissoitto oli kiitettävän saumatonta.

Kokemattomuuden piikkiin voinee laittaa sen, että Nerve Endin välispiikit tuntuivat sisäpiirihuumorilta. Keltaisten jumppakalsarien ympärillä pyörineet jutut olivat omalla tavallaan paikoin hauskojakin, mutta tuntuivat kokonaisuuteen sopimattomilta.

Bändille voisi myös antaa pyyhkeitä cover-valinnasta: jos bändiä vertaillaan jatkuvasti Devin Townsendin tuotantoon, ei ole ehkä tarkoituksenmukaista korostaa yhtäläisyyksiä versioimalla miehen tuotantoa.

Vaikkei Nerve Endillä ole vielä takanaan albumijulkaisuja, keräsi se Rekkalavan eteen ison ihmisjoukon, josta osan huomasi laulavan tekstejä mukana.

Kyseessä on lupaava tulokas, josta epäilemättä tullaan kuulemaan.

Insomnium keräsi odotetusti Sue-lavan täyteen ihmisiä. Keikka alkoi uuden One For Sorrow -levyn avausraidalla Through the Shadows.

Insomniumin monisyinen metalli sopi hienosti pimenevään lauantai-iltaan. Yhtyeen biisien rauhalliset ja maalailevat pitkät väliosat toimivat hienosti festivaalikunnossa olevan yleisön edessäkin.

Insomniumista huomasi kaikin puolin, että sillä on allaan viime vuoden lopulla julkaistun nelosalbumin myötä tehdyt kiertueet. Soitosta ja esiintymisestä paistoi läpi terve itsevarmuus.

Viime vuoden lopulla entisen kitaristin Ville Vännin korvannut Markus Vanhala vaikutti sopeutuneen bändiin reilun puolen vuoden aikana hienosti. Jackson Randy Rhoads -kitarastaan näppäriä sooloja repinyt Vanhala on ottanut tyylikkäästi oman tilansa toisen kitaristin Ville Frimanin rinnalla.

Bändin uusi materiaali tuntui lauantain keikalla kaiken ilmeikkäimmältä. Varsinkin kitaristi Vanhalan pitkän ulvovan loppusoolon sisältänyt Unsung toimi hienosti. Toki myös vanhempi tuotanto ja sellaiset keikkasuosikit kuten The Killjoy upposivat yleisöön.

Kaikkinensa lauantain loppuillan metalli-injektio oli oiva piristysruiske ennen illan päättänyttä rockryhmä The Hivesia.

Uusimmat kuvagalleriat

Lisää kulttuurimenoja >>