Lauantai, 25.3.2017
Aija, Aava
Maakunta

Äiti leipoi sodan syttymisaamuna leipää, ja vauva meinasi unohtua pirtin pöydälle pakoon lähtiessä - evakot kertoivat muistojaan koululaisille

  • Ulla Korkatsu
Liisa Haapalainen (vas.), Eila Rajala, Kaarina Wickström, Kalevi Nekkonen ja Anni Väyrynen kertoivat elämästään oppilaille. Liisa Haapalainen (vas.), Eila Rajala, Kaarina Wickström, Kalevi Nekkonen ja Anni Väyrynen kertoivat elämästään oppilaille.

Poikolan koulun oppilaat saivat maanantaina ja tiistaina ainutlaatuista tietoa Suomen historiasta. Koululle tulivat puhumaan sodan alkamisesta sekä vankileirille joutumisesta Hyrsylän mutkasta kotoisin olevat Anni Väyrynen, 91, ja Kalevi Nekkonen, 78. Hautavaaran kylästä kotoisin oleva Kaarina Wickström, 74, muisteli siirtolaislapsen elämää Juuassa. Eila Rajala, 81, kertoi sotalapsena olosta Ruotsissa.

Anni Väyrysellä on kovat muistot sota-ajoista. Hyrsylän mutka jäi mottiin heti talvisodan alkaessa. Setä tuli kertomaan perheelle, että sota alkoi seitsemältä aamulla, ja yhdeksältä tulivat jo venäläiset sotilaat kotiin tekemään tarkastusta. Kolmen kuukauden kuluttua perhe joutui Interposolkan leirille niin kuin kaikki 500 muutakin Hyrsylästä.

– Venäläinen sotilas käski meitä ottamaan mukaan kuivalihaa, leipää ja petivaatteet, joihin kääriydyttiin kuorma-auton lavalle kovalla pakkasella. Isä Grigori Huuhtanen sanoi, että kannattako mitään ottaa mukaan, kun kohta kuitenkin päästään takaisin kotiin, Anni Väyrynen kertoo.

Eila Rajalan perheessä äiti leipoi sodan syttymisaamuna leipää. Kun äkkilähtö tuli, leivät kerättiin yhteen säkkiin ja neljävuotias Eila ja veli puettiin turkkeihin. Sitten he lähtivät reellä pakoon.

Jonkin ajan kuluttua äiti huusi, että Olavi unohtui. Pieni vauva oli kaikessa kiireessä unohtunut pirtin pöydälle, ja hänet käytiin hakemassa.

– Äiti kuoli, ja minä jouduin sotalapseksi Ruotsiin ja siellä lastenkotiin. Ne ovat karvaita muistoja. Siellä oli kova kuri, ei saanut puhua suomea. Jos ruoka ei maistunut, se syötettiin väkisin. Piiskaakin saatiin. Kyllä minä olin onnellinen, kun pääsin sieltä takaisin kotiin, Rajala muistelee.

Lue lisää evakkojen tarinoita keskiviikon Karjalaisesta.