Lauantai, 25.3.2017
Aija, Aava
Talous

Näkökulma: Kiinnostava vuosi metsässä ja tehtailla

  • Esa Kurki
Enocellin puun käyttöön ei ole tulossa merkittävää muutosta, vaikka tehdas siirtyisi kokonaan liukosellun tuotantoon. Enocellin puun käyttöön ei ole tulossa merkittävää muutosta, vaikka tehdas siirtyisi kokonaan liukosellun tuotantoon.

Alkaneen puukauppavuoden ennakoidaan nousevan Suomessa hakkuumäärältään ennätyksellisen vilkkaaksi, jopa 62 miljoonaan kuutiometriin. Jo viime vuonna teollisuus- ja energiapuuhakkuut saattoivat yltää PTT:n mukaan ensimmäistä kertaa yli 60 miljoonan kuutiometrin rajan. Kuluvasta vuodesta on tulossa jo kolmas ennätysvuosi perätysten.

Todettakoon, että monien puunmyyjien haikailemana kultaisena vuonna 2007 markkinahakkuut jäivät ”vain” noin 58 miljoonaan kuutioon. Tuolloin mänty- ja kuusitukin hinnat nousivat korkeimmilleen 30 vuoteen.

 

Metsä Group käynnistää jo kuluvana vuonna Äänekosken biotuotetehtaansa puunhankintaa etenkin pystykaupoilla. Uusi laitos käyttää sekä havu- että koivukuitua, mutta käytön lisäys painottuu havukuituun. Pohjois-Karjalasta ei mene juuri suoraan puuta Äänekoskelle, mutta piristystä puukauppaan tulee täälläkin, kun tehdas vilkastuttaa imullaan puuvirtoja ja hakkuita.

Stora Enson investoinnit Varkauden tehtaille ovat tuoneet puolestaan lisäkäyttöä niin havukuidulle kuin kuusitukille Itä-Suomessa. Varkaudessa muunnettiin hienopaperikone pakkauskartongin tuotantoon ja rakennettiin uusi rakennuselementtejä valmistava LVL-tehdas. Varkauden investoinnit merkitsivät kaupungin säilymistä edelleen puunjalostuksen keskuksena. Puunmyyjien ja korjuuketjujen kannalta miljoonan puukuution lisäostot tuovat kymmenien miljoonien lisätulot.

 

Stora Enso on suunnitellut Suomessa myös liukosellun tuotannon lisäämistä ja mikäli suunnitelmat toteutuvat, lisäys kohdentuisi todennäköisimmin Uimaharjun Enocellin sellutehtaalle, jossa pienempi linja on tuottanut ainoana yksikkönä Suomessa liukosellua vuodesta 2012 lähtien.

Ajatuksena on, että Uimaharjussa tehtäisiin liukosellua edelleen koivusta, mutta laajennuksen jälkeen myös mänty- ja kuusikuidusta. Tällä hetkellä Enocell keittää suuremmalla linjallaan havukuidusta tavallista markkinasellua.

Uimaharjun tehtaan käyttämiin puumäärin ja puulajisuhteisiin muutoksella ei olisi juurikaan vaikutusta.

Asiassa voidaan saada päätös jo tänä vuonna. Se vahvistaisi entisestään Uimaharjun tehtaan merkitystä Stora Ensolle.

Muutossuunnitelmien taustalla on se, että viskoosikuidun raaka-aineeksi – ja edelleen tekstiiliteollisuuteen – menevällä liukosellulla on maailmanmarkkinoilla selkeästi kasvava kysyntä. Tekstiiliteollisuus etsii aktiivisesti materiaaleja, jotka on valmistettu kestävästi ja joiden alkuperä on helposti jäljitettävissä.

”Puutekstiilit” ovat nosteessa, kun ympäristöongelmat syövät pohjaa puuvillan tuotannolta.

Liukosellun johdannaisilla on myös muita käyttökohteita esimerkiksi elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa.

 

Viime vuonna puumarkkinoita piristi Pohjois-Karjalan, Savon ja Kainuun alueella itävaltalaisen Binderholzin tytäryhtiön Binderholz Nordic Oy:n puunhankinnan aloitus. Erityisesti syyskesän puunostokampanjan ”bonukset” pistivät myyjiin vipinää, ja yhtiö haali itselleen runsaasti kuusitukkia.

Maakunnassa ovat toiveet korkealla, että Binderholz rupeaa myös jatkojalostamaan ostamiensa Lieksan ja Nurmeksen sahojen tuotantoa Ylä-Karjalassa. Voi olla, että investointipäätöksiä saadaan jo piankin.

Itävaltalaiselle perheyhtiölle on tunnusomaista, että sen tiedotuslinja on hyvin pidättyväistä: mitään ylimääräistä ei hehkutella, vaan asioista kerrotaan vasta, kun on jotain valmista kerrottavaa. Kovasta kurista kielinee se, että hiljattain valittu tuorein Binderholz Nordicin toimitusjohtaja on jo kolmas vajaan vuoden aikana.

 

Metsäyhtiöissä nähdään, että puumarkkinoilla vallitsee hyvä ilmapiiri, kun hintataso on vakaa ja kaikille puutavaralajeille riittää kysyntää. Loppiaisajan pakkasille toivotaan jatkoa, että myös talvikorjuu pääsee vauhtiin. Puuta ostetaan alkuvuoden, ensi kevään ja kesän puutoimituksiin.

Puunostajat ennakoivat, että metsänomistajat pääsevät purkamaan myös harvennusrästejään, kun ostajapuoli kykenee vastaamaan entistä paremmin puun tarjontaan maakunnassa.

Metsänomistajapuolella tilannetta ei pidetä aivan näin auvoisena, vaikka puukaupan uskotaankin yleisesti vauhdittuvan. Viime vuodet ovat ruokkineet ”eppäillä tuota soppii” -asennetta.

Omistajien etuja ajavan metsänhoitoyhdistyksen hankintapalvelussa tiedetään hyvin, että metsäyhtiöt pitävät puunkorjuun mieluusti tiukasti omissa käsissään. Hankintapuusta etenkin koivukuitua on ollut hankalaa saada kaupaksi, ja samaan aikaan koivua tuodaan suuria määriä Venäjältä.

 

Metsänomistajat tulkitsevat metsäteollisuuden pitävän kotimaan hintatason kurissa Venäjän-tuonnilla, ja tuontipuusta kerrotaan maksettavan enemmän mitä kotimaisesta. Metsäteollisuus taas puolustelee tuontia muun muassa sillä, ettei varsinkaan koivukuitua yksinkertaisesti saada tarpeeksi kotimaasta.

Sekin metsänomistajapuolella tiedetään, ettei ostajien kiinnostus leimikkoon ainakaan lisäänny, jos yhdistys toimii kaupassa metsänomistajan etujen valvojana.

Käytiin kauppaa sitten millä muodolla tai kenen tahansa avustaessa, niin myös ensiharvennuspuu olisi saatava liikkeelle. Ilman kysyntää ensiharvennuksia jää tekemättä, mistä kertovat tuhannet hehtaarit pusikoituneita ja riukuuntuvia nuoria metsiä. Tämä ei oikein sovi metsämaakunnan ja -maan imagoon varsinkaan näin juhlavuonna.

Olisikin syytä aloittaa Suomi-neidon pöheiköt siisteiksi -kampanja; painopiste olisi ensiharvennusten ohella taimikonhoitotöissä.