Karjalainen

Arkistojen aarteita: Kulttuuribunkkerin valtaus 1989 - kuvagalleria

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1989 runsaat sata joensuulaista nuorta päätti toimia. Puheisiin oli kyllästytty, nyt tarvittiin konkreettisia tekoja. Nuoret järjestivät Joensuun torilla harhautuksena mielenosoituksen Kulttuuribunkkeriksi nimetyn toimitilan puolesta. Samaan aikaan Pielisjoen toisella puolella, Hankkijan talona tunnetun varastorakennuksen luona toinen nuorisojoukko kiipesi rakennuksen kellarin ikkunasta sisään, avasi Hankkijan talon ovet ja asettui taloksi. Kulttuuribunkkeri oli vallattu.

Kulttuuribunkkerin valtausta oli edeltänyt vuoden kestäneet neuvottelut Joensuun kaupungin ja Kulttuuribunkkerihankkeen takana olevien nuorten välillä. Kaupunkia oltiin useaan otteeseen pyydetty osoittamaan sopivat tilat poikkikulttuurillisia toimintatiloja varten, mutta tuloksetta.

– Oli tila ja oli tarve. Siitä valtausajatus lähti, Kulttuuribunkkerista Vallattu!-dokumentin tehnyt Jaakko Kilpiäinen summaa.

Aidan takana

Poliiseja odotettiin paikalle jo samana päivänä. Virkavalta saapuikin, mutta tarkastettuaan tilan ja todettuaan valtauksen olevan rauhallinen siirtyivät poliisit seuraamaan tilannetta hieman kauempaa, aidan takaa. Sisällä bunkkerissa esiintyivät muun muassa Neljä Ruusua ja Kumikameli.

– Valtauksen aikana suunniteltiin paljon, mitä kaikkea tilassa voisi tulevaisuudessa tehdä. Lisäksi Kulttuuribunkkerissa oli erilaisia musiikkiesityksiä ja keskustelutilaisuuksia. Taustalla oli kuitenkin koko ajan ajatus ja pelko siitä, mitä kaupunki tekee ja mitä viranomaiset tekevät, valtauksessa mukana ollut Asko Reittu kertoo.

Joensuun kaupungin nihkeä asenne Kulttuuribunkkeria kohtaan ei parantunut valtauksen aikanakaan.

– Kaupungin edustajia tuntui hämmentävä se seikka, että valtauksen ja kulttuuritilan vaatimisen taustalla oli sekalainen joukko nuoria. Nuorten olisi ilmeisesti pitänyt edustaa jotakin tahoa, jotta asia olisi haluttu kunnolla kuulla, Kilpiäinen laskee.

– Tätä monet valtauksessa olleet ovat jälkeenpäin harmitelleet. Silloin ei haluttu perustaa edes yhdistystä, koska haluttiin perustaa jotakin uutta ja omaa. Jos yhdistys olisi perustettu, olisi asia voinut mennä paremmin läpi, mutta silloin Kulttuuribunkkeri ei välttämättä olisi ollut sellainen kuin nuoret halusivat: kaikille avoin tila toteuttaa itseään, Kilpiäinen jatkaa.

Poliisit kivoja

Kulttuuribunkkerin valtaus kesti kaikkiaan viisi vuorokautta. Huhtikuun 3. päivänä Joensuun kaupunginvaltuusto päätti äänin 21–29, ettei Hankkijan taloa anneta Kulttuuribunkkerin käyttöön. Kaupunki teki poliisille virka-apupyynnön nuorten poistamiseksi rakennuksesta. Kulttuuribunkkerilaiset kokivat, että hankkeen vastustuksen eturintamassa seisoivat kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä ja apulaiskaupunginjohtaja Pirkko Kylänpää.

Valtaus jatkui vielä muutaman päivän ajan, sillä neuvottelut kaupungin ja kulttuuribunkkerilaisten välille oli sovittu tiistaiksi, 4. päiväksi huhtikuuta. Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta.

Bunkkerissa vietettiin viimeisiä iltamia keskiviikkona huhtikuun 5. päivä. Nuoret lauloivat ”poliisit on kivoja, mutta Heikkilä ja Kylänpää ei”. Alle 16-vuotiaita kehotettiin lähtemään kotiin ennen poliisien saapumista.

Hankkijan talon tyhjentäminen alkoi huhtikuun 6. päivän aamuna. Poliisit odottivat rauhallista hetkeä ja sitä, että paikalla olisi mahdollisimman vähän nuoria. Valtaajat eivät vastustelleet rakennuksen tyhjentämistä, vaan antautuivat poliisien kannettavaksi.

– Kaupunki vesitti Kulttuuribunkkerin byrokratialla ja kokoustaktiikalla. Asioita luvattiin, mutta lupauksista ei pidettykään kiinni, Kilpiäinen miettii.

Valtauksen takana olleet nuoret eivät luovuttaneet asiastaan heti. Lopulta liike kuitenkin hajosi.

– Tunnelma oli viimeisissä toritapahtumissa surkea, ja lopulta porukka hajosi kokonaan. Mitään konkreettista valtauksesta ei seurannut. Ehkä jokin kipinä jäi kuitenkin elämään, Kilpiäinen tuumii.

– Valtaus kasvatti tietoisuutta kulttuuriasioista, ja myös valtaajia, joista monet ovat edelleen mukana kulttuuritoiminnassa, Reittu lisää.

Kuvat: Sakari Lindell, Pekka Keskitalo, Jouni Turunen, Kimmo Kirves, Matti Mäkijärvi