Maakunta

Kolumni: Savolaisesta Elvis-fanista tuli iskelmän maailmankansalainen

Syyskuun kasvoja tiedotusvälineissä tulee olemaan Kari Tapio, syntyjään Kari Jalkanen, vuonna 2010 kuollut iskelmälaulaja. Hänestä tehty elokuva tuodaan ensi-iltaan 13. syyskuuta isolla näkyvyydellä, konserttikiertueen tuella.

Epäilemättä tekijät tähtäävät Matti Nykäsestä kertovan Matti-elokuvan kaltaiseen kassamagneettiin, joka soittelisi laajalti sielunkieliä. Alleviivaava on elokuvan nimikin - Olen suomalainen. Nyt ei olla katsomassa vain yhden laulajan tarinaa, vaan yhden suuren suomalaisen tarinaa.

Keskustelu velloo sen ympärillä, tarvittiinko Härmän valkokankaille vielä yksi alkoholisoituneen miestaiteilijan kuvaus. Kari Tapio -elokuva asettuu tahtomattaankin samaan jatkumoon, jossa on tehty näköispatsaiksi Rauli Badding Somerjoki, Irwin Goodman, Olavi Virta, Juice Leskinen...

Kari Tapion elämään antaa hyvän ja avoimen oloisen sisäänajon Vexi Salmen vuonna 2002 kirjoittama kirja, jolla on tuttu nimi: Kari Tapio - Olen suomalainen.

Se on tarina ihmisestä, jossa kytee esiintymisen intohimo, vaikka elämän lähtökohdat lapsuuden Suonenjoella ja nuoruuden Pieksämäellä ovat koko lailla muut kuin estraditaiteeseen valmentavat.

Samalla se on tarina sairaudesta, joka ei kauan ilmoita itsestään hupaisana, rempseän veljellisenä toimintana. Kari Tapio erikoistui massiivisiin juomaputkiin. Hotellihuoneissa pakoiltujen viikkojen päässä odottivat raskaat krapulat, jolloin laskettiin tekemättä jääneitä keikkoja, ryypättyjä rahoja ja kodin eteisen lattialle nietostuneita laskuja. Kari Tapio selvisi niinkin kauan hengissä omistautuvan puolisonsa Pia Viheriävaaran ansiosta. Sanonta myötä- ja vastoinkäymisissä kirkastuu elämäntarinoissa, joita ei voi erottaa elokuvassakaan.

Tuulensuoja, turvapaikka, sellaista Kari Tapio haki. Reijo Ikävalkon Junnu Vainiosta kirjoittamassa kirjassa on lämminhenkinen kohtaus, jossa Junnu ja Kari Tapio ovat ensinmainitun saarimökillä Saaristomeren Österskärissä. Ei ryypätä, Kari Tapio ei juonut Junnun seurassa. Käydään kampelaverkoilla, virvelöidään. Kamina lämmittää illalla tuulen ulvoessa nurkissa, Silja Linen valot näkyvät horisontissa.

Musiikilliset ansiot Kari Tapiolla ovat kiistattomat. Loppusijoituspaikka kansakunnan jukeboksiin ei tullut nurkkapatriotismilla. Iskelmän Satumaa ei tunne rajatarkastuksia ja maahanmuuttokiintiöitä.

Hänen musiikkinsa kuuntelijalle on päivänselvää, että Kari Tapio ei ollut suomalainen, pelkästään, vaan slaavilainen, saksalainen, amerikkalainen, italialainen, espanjalainen.

Hän oli slaavilainen sielultaan, mutta tarvittaessa myös rempseän saksalaisen schlaagerin suomettaja. 80-lukuista pastellipintaa raaputtamalla löytyi amerikkalainen Pieksämäen Elvis, nahkatakkinen poika, joka halusi laulaa rock 'n' rollia ja vanhemmiten countrya. Ehkä eniten hän oli italialainen, kyltymätön melodikko, jonka laulu myrskyn jälkeen nousi taivaalle, Pohjantähden alle kuin La Paloma Blanca, espanjalainen valkokyyhkynen.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi