Torstai, 24.1.2019 
Senja
Kuvataide

Vakavamielinen ja ryhdikäs pullistelija

  • Olli Sorjonen
Pinaatit on syöty. Pinaatit on syöty.

Uno Aro: Ryhtipatsas
Kaupungintalon puistossa Itäsillan kupeessa.

Ryhtipatsas on sympaattinen sekä ulkoasultaan että syntytarinaltaan.

Uno Aron (1899–1963) vuonna 1957 tekemä ja lihaksiaan pullisteleva pikkupoika on Suomen kansan ryhtiliike ry:n lahja Joensuun kaupungille.

Ryhtiliike järjesti käytöskilpailuja Suomen kaupunkien välille 1950-luvulla. Joensuu voitti kilpailun kolme kertaa peräkkäin, joten saimme palkinnoksi patsaan. Hymypoikapatsas koko kaupungille.

Pohjan pitäjästä kotoisin oleva kuvanveistäjä Uno Aro on jäänyt melko vähälle huomiolle Suomen taiteen historiassa, vaikka hän on tehnyt julkisia taideteoksia Joensuun lisäksi ainakin Kuopioon, Ouluun ja Helsinkiin.

Aro opiskeli kuvanveistoa Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Pariisissa. Taiteilijan ammatin lisäksi Aro toimi oppikoulun piirustuksen opettajana, viskaalina sekä nimismiehenä.

Hauiksellaan lesoileva pronssinen pikkupoika napottaa 70 senttimetriä korkean kivijalustan päällä kaupungintalon ja Piimälinnan välissä.

Alun perin pronssinen veistos oli ilman kunnollista jalustaa, mutta ilmeisesti 1970-luvulla sille sellainen hankittiin. Jossain vaiheessa poika katsoi kaupungintaloon päin, nyt se katsoo Kanavatyttöä kohti.

Aron Ryhtipatsas on osuva. Se summaa tarkasti tietynikäisten pikkupoikien hauiksen pullisteluvimman.

Veistos on tyyliltään realistinen ja klassinen. Pojan yläruumis on tarkkaa työtä, mutta hänen jalkansa ovat epäsuhdassa muun ruumiin kanssa.

Joko taiteilijan täytyi tehdä painavan materiaalin takia veistoksen alaosasta raskaampi kuin yläosasta, tai sitten vartalon mittasuhteet ovat yksinkertaisesti hukassa. Pojan ala- ja yläruumis ovat eri paria.

Teos on myös hyvin virallinen ja 1950-lukulainen. Ei muotokokeiluita, ei mitään mikä voisi ärsyttää, ei edes hymyä pojan kasvoilla.

Vakavaa ja ryhdikästä taidetta, johon aika on tuonut hivenen tahatonta komiikkaa.