Kolumni: Ehdokkaat, kertokaa meille jotakin hyvää älkääkä huutako

Selaan jopa hiukan maanisesti uutisia kotimaasta ja ulkomailta, kaikilla kielillä mitä jotenkuten osaa. Se on jonkinlainen ammattitauti. Silti oman kuplan ulkopuolelle jää esimerkiksi espanjankielinen maailma ihan herran huomaan, vaikka mitä tapahtuisi.

Juuri nyt kahlaan läpi yöpöydällä lepäävää kirjaa, jossa koetetaan selittää, miksi Venäjä toimii niin kuin toimii. Se on raskasta luettavaa, eikä edisty kuin muutaman sivun kerrallaan.

Tätä kirjoittaessa tuoretta uutisvirtaa ovat Ukrainan, Turkin ja Syyrian lisäksi muun muassa Uuden-Seelannin hirmumyrsky, tulvat ja päälle päätteeksi maanjäristys.

^Kotimaasta painavat päälle jutut sähkön hinnasta, lakoista ja taloustilanteesta.

Seuraavan hallituksen on ruvettava säästämään ja mielellään myös keksittävä, mistä tehdään rahaa, ettei ihan niin paljon tarvitse säästää. Maksamme velkaa koronasta ja maksamme sitä ainakin minun ikäni siitä, että Ukrainassa taistellaan muunkin Euroopan puolesta.

Asenneilmastokin tuntuu näin tavattoman harmaan talven loppumetreillä masentavan mustavalkoiselta. On paheksuttavaa matkustaa, etenkin lentää, ei pitäisi syödä lihaa eikä kuluttaa, että maailma pelastuu.

Politiikassa koko maailma tuntuu tulleen hulluksi, ja taivas on täynnä epäilyttäviä laitteita.

^Kamppailu eduskuntavaaleissa on kiihtymässä, ja keskustelua käydään jo puolitoista kuukautta ennen vaaleja kovalla äänellä. Kärjistäminen on osa vaalikupletin juonta ja omat teemat saatava esiin.

Seuraan ajankohtaisohjelmia ja vaalikeskusteluita mutta sormi käy kaukosäätimellä aika nopeasti, kun "keskustelu" kääntyy päälle puhumiseksi ja huutamiseksi.

Joka puolelta pursuva negatiivisuus, kaiken ja kaikkien vastustaminen kiehuttaa kattilan yli, ei vain jaksa.

^{Jos yhteisiä} asioita seuraavalla kaatuu kuppi nurin, niin mitä tekee hän, joka ei politiikasta paljon perusta? Kääntääkö kanavaa ja viisi veisaa.

Keskustelua voi käydä myös kunnioittavasti, perustellen ja lyttäämättä. Haluaisin kuulla jotakin hyvää ja niitä vaihtoehtoja, joilla sinänsä ilmiselvää säästämisen pakkoa hoidetaan niin, että seuraavat neljä vuottakin edistytään ja eletään elämisen arvoisesti.

Kertokaa, miten norsu paloitellaan siedettäviksi suupaloiksi.