play

Kolumni: Etsiminen itsessään on arvokasta, löydöt ovat oikeastaan vain lisä

Hannu Kauhanen

Sitruunaperhonen lentää hiekkatien yli. Kas, siinähän on toinenkin.

Aurinko paistaa ja saa ruskan värit näyttämään tavallistakin kirkkaammilta. Keltainen on suorastaan kultaista, ja punainen väri tuo maisemaan pirteyttä. Ja tietysti on vielä vaaleaa lehtivihreää ja havupuiden tummempaa ikivihreää.

Ei kauniimpaa voi ollakaan. Päivänkakkarat kukkivat vieläkin ojan reunassa.

Pikkukäpylintujen parvi lentää äännellen ylitse, metsästä kuuluu töyhtötiaisen pirinä. Palokärki huutaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kivikkoinen Kuusoja solisee alempana. Koira haukkuu jossain kaukana.

Tuttu suppilovahverometsä ei petä nytkään. Sieniä on sammalrinteessä ryppäinä siellä täällä. Ovat vielä aika pieniä, ja vielä pienempiä on nousemassa lisää.

Tänne voikin tulla taas viikon päästä, kahdenkin, ehkä myöhemmin. Syksyhän on vasta alkanut, kun perhosetkin vielä lentävät.

Kori ja sankot alkavat täyttyä. Kiitollista puuhaa, kun nämä ovat puhtaita ja kuivia.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sanotaan, että kalastus kannattaa aina, vaikkei saalista tulisikaan. Tuo sama pätee myös sadonkorjuuseen ainakin tuolla metsässä. Mustikoita, lakkoja, vadelmia, puolukoita ja karpaloita kannattaa mennä etsimään, samoin kaikkia syötäviä sieniä.

Useimmiten kotiin saa kuitenkin vietävää. Ja sai tai ei, itse etsiminen, erilaisissa maastoissa ja maisemissa kävely, eri aistein tapahtuva luonnon ja ympäristön tarkkailu, on aina vaivan arvoista.

Piti sitten mistä vuodenajasta tahansa eniten, on syksyssä oma viehätyksensä. Metsä tuoksuu, on valoa, varjoja ja värejä. Ja sitten on sitä satoa, josta voi nauttia pitkälle ensi kesään saakka, niin, aina seuraavaan syksyyn ja uuteen satoon saakka.

Me olemme onnekkaita, kun voimme tehdä kaikkea tuota. Jos jostakin pitää täkäläisenä olla kiitollinen, niin vaikka tuosta ensimmäisestä mustikasta, joka ämpärin pohjaan putoaa tai suppilovahverosta, joka kaltaistensa kanssa alkaa koria täyttää.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tällainen ei ole kaikkialla mahdollista, ei lainkaan.

Se vain herkästi monelta meistä unohtuu, kun olemme siihen lapsesta lähtien tottuneet. Jopa niin, että tottumus on muuttunut monilla inhoksi: minähän en enää lähde metsään rämpimään.

Tämä syksy on ollut luonnonmarjojen ja sienten suhteen satoisa. Ilahduttavasti se on myös huomattu. Tatteja on kuivattu, mehua pullotettu.

Satoa on saatu pihoiltakin. Onkohan missään ollut yhtään hedelmätöntä omenapuuta? Hilloakin on tehtailtu, ja nytkin kuivuri omenasiivuineen hurisee taustalla.

Kyllä niitä kelpaa talvella napostella ja nauttia jogurtin tai puuron seassa.

Samalla tavalla kuin metsässä kävelyllä on oma, rikas itseisarvonsa, tuon kuivurin yötäpäiväinen hiljainen kehräys tuo kotiin oman kivan tunnelmansa.

Kiitos syksy.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi