play

Kolumni: Itsekkyys pilaa retkeilyreitit, ja siitä voi syyttää vain itseään

Simo Natunen

Korona ja hyvät ilmat ovat ajaneet ihmiset ilmalämpöpumppujensa alta luontopoluille ja nuotiopaikoille. Niin myös minutkin. Painelen työpäivän jälkeen reisitaskuhousut kahisten kohti Kuhasalon luontopolkuja makkarat repussa ja kahvit termarissa. Kohta tuoksuu puhdas luonto ja makkarahiilloksen savu. Nuotiopaikalla kengän alle rutistuu jotain narahtaen. Se ei ole kuivunut oksa tai lahonnut pitkospuu vaan muovipullo.

Meni melkein minkä tahansa luontokohteen äärelle, vastaan tulee muovipussillinen roskaa. Tällä kertaa asialla eivät ole pullamössöntuoksuinen z-sukupolvi pärisevine mopoineen ja vinoine lippalakkeineen. Nyt syylliset löytyvät meistä urheilukellojen sykelukemia vilkuilevista työikäisistä.

Pitkää työviikkoa on mukava tasapainottaa luonnonrauhalla. Pohjois-Karjala on täynnä toisiaan risteäviä retkeilyreittejä, ja melkein kaikkien varrella on tulentekopaikka. Niillä entiset partiolaiset voivat verestää selviytymistaitojansa ja loihtia eväät lopputaivalta varten.

Erätulille kannetaan herkkuja makkarasta suklaapatukkaan. Paatuneimmat eränkävijät keittävät vielä nokipannukahvit ja veistelevät omat makkaratikkunsa koivunoksasta. Käärepaperit, kertakäyttöastiat ja vuoluroskat tahtovat vain usein jäädä herkuttelun ja vuolemisen jälkeen niille sijoilleen. Kiireinen viikonloppueräilijä ei niitä ehdi keräilemään. Onhan siihenkin hommaan kuitenkin joku palkattu, ei kuulu minulle.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jokamiehenoikeuksien nojalla voi tehdä vaikka mitä. Saa liikkua ja marjastaa melko vapaasti, merkityillä paikoilla jopa leiriytyä. Niiden varjolla ei kuitenkaan voi pakoilla velvollisuuksiaan. Metsäpolku ei automaattisesti tarkoita sitä, että käyttäytyä saisi kuin kansainvälisillä vesillä, vaikka kukaan ei olisikaan näkemässä.

Toki ne teini-ikäisetkin ovat omat merkkinsä retkipaikoille jättäneet. Hiiltyneellä puulla saa luotua laavun seinään vaikkapa ikuisen rakkauden tunnustuksen tai vieraskirjamerkinnän. Ranteessani roikkuva sykemittari ei niistä silti vavahtele yhtä vilkkaasti kuin tyhjistä makkarapaketeista pitkin mättäitä.

Retkeilijä pääsee reissuillaan helpolla. Polttopuita, valmiiksi vuoltuja kiehisiä ja kunnostettuja laavuja. Ei tarvitse kuin tikku raapaista, jos sitäkään. Metsähallitus ja paikallisyhdistykset tekevät ison työn pitääkseen retkeilypaikat hyvin varusteltuina ja viihtyisinä. Silti niitä kohdellaan kuin ei-kenenkään-maata.

En tiedä, onko kyse erätaitojen puutteesta, huonosti viestitetystä nuotiopaikkaetiketistä vai puhtaasta itsekkäästä piittaamattomuudesta, mutta roskan olisi syytä alkaa kulkeutumaan roskakoriin. Vastuu viihtyvyydestä kuuluu jokaiselle, myös kiireiselle keskiluokalle. Nyt ei meidänkään auta syytellä muita.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ulkoilkaa hyvät ihmiset, mutta viekää roskanne mennessänne. Muidenkin jätöksiä saa poimia. Pidetään luonto puhtaana, jotta sitä voi vielä kutsua luonnoksi.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi