play

Kolumni: Joskus hyvän perässä pitää mennä nettikauppojen ulkopuolelle

Simo Natunen

Olen kallistunut tavaratalojen kanta-asiakkaasta pienten kauppojen uskolliseksi kaivelijaksi. Etsin elokuussa kolme millimetriä paksua ja kolme senttiä leveää alumiinilattaa mökin markiisin korjausta varten. Sopivaa ei nopealla nettihaulla ja soittokierroksella löytynyt, joten sukelsin syvälle pikkukauppoihin, joissa hyllyjä ei ole merkitty numeroilla ja asiakas otetaan vastaan aidosti ihmisenä eikä pakollisena tervehtimisen kohteena.

Maakunnassa on pienen pieniä kauppoja, joista tuntuu tietävän paikallisyhteisön ulkopuolella vain kourallinen ihmisiä. Ajellessani pitkin pitäjiä bongailen teiden varsilta mitä kummallisimpia myymälöitä. Taidan jopa metsästää niitä.

Parhaimmillaan aika liikkeessä on pysähtynyt. Hyllyillä tuotteet muodostavat monikymmenvuotisen aikajanan vanhimmasta uusimpaan. Nurkassa rahisee vaimeasti Ylen ajankohtaisohjelma ja kassalla käy vain käteinen. Tunnelma on aivan erilainen kuin Joensuun keskustan loisteputkivalaistuissa liikkeissä.

On tosin totta, että valikoima pienessä liikkeessä ei voi mitenkään kilpailla hypermarketien satojen metrien mittaisten hyllyrivistöjen kanssa. Tuote löytyy näppärästi samanlaisten vierestä. Netistä näkee mukavasti, onko juuri haluamaani tuotetta lähimmässä myymälässä tarjolla, vai pitääkö se tilata Kuopiosta. Hintakin on todennäköisesti massamarketissa halvempi kuin mihin pienyrittäjä koskaan pystyy.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Prismassa ei tosin saa sitä kutkuttavaa aarteen löytämisen tunnetta. Tai pikkupaikkakunnan persoonallista asiakaspalvelua. Kukaan ei huuda liukuoville kassalta: Mitä sais olla?!

Otan vastaan mieluummin jopa poikkeuksellisen kiukkuista palvelua kuin etukäteen harjoiteltua, käsidesinhajuista ja kädenlämpöistä pönötyspuhetta asiakaslähtöisyydestä. Tiskin takaa tiuskinnasta saa sentään hauskan tarinan kerrottavaksi.

En edes halua olla asiakkaana aina oikeassa.

Joskus suuria tavarataloja pidemmälle kannattaa ajaa juuri valikoiman ja hinnan vuoksi. Jos olisin talvella tiennyt, että Jakokoskella RJR-halli myy rakennustavaraa halvemmalla kuin rautakaupat Joensuussa, olisin ohjannut kylpyhuoneremonttia tekevät vanhempani kääntymään Wahlforssinkadun sijaan Kajaanintielle. Ei vain siksi, että firma tyhjentää hyllyjään puoli-ilmaiseksi, vaan myös siksi, että niiltä hyllyiltä löytyy satavarmasti mikä tahansa tiiviste tai ovenripa. Myös sellaisia, joita ei enää edes valmisteta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pienet kaupat ovat häviäjiä puolentoista vuoden pandemiamyllerryksessä. Jos liikevaihto perustuu ainoastaan etuovikellon kilahduksiin, ei muuta voi olettaakaan. Kaikilla kauppiailla ei ole verkkokauppaa tai sataatuhatta euroa sukanvarressa pahan vuoden varalle. Pienyrittäjät joutuvat luottamaan siihen, että heidät löydetään.

Löysin sopivan laatan Joensuun Rautavarastolta. Mies hitsausmaski otsallaan sahasi kymmenessä sekunnissa juuri mittoihin sopivia alumiinilaattoja kaksi kappaletta. Ne maksoivat yhteensä 12 euroa. Sinne aion mennä vielä uudestaan.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi