play

Kolumni: Ysäri on täällä, oletko valmis? Minä en

Helen Hyttinen

Viime aikoina muotiin ovat tulleet jälleen 1990-luvun ja varhaisen 2000-luvun vaatteet ja asusteet. Muistatte varmaan litteät, muoviset olkalaukut ja kulmikkaat, ohutpohjaiset korkokengät. Olen seurannut näiden ja strassitekstein koristeltujen napapaitojen esiinmarssia kauhulla. En ainoastaan siksi, että ne ovat mielestäni melko rumia. Ei, näissä henkiin heränneissä trendeissä vain kulminoituu silmieni eteen jokaisessa vaatekaupassa se fakta, että olen ysärilapsena todella näin vanha.

Juuri nyt moni lukija tuhahtaa sanalle "vanha", enhän minä 26-vuotiaana ole ikäloppu. Pidän kuitenkin jonkinlaisena hyvästellyn aikakauden mittarina ja aikuisuuden riittinä sitä, että lapsuudestani tutut trendit tulevat vastaan uudelleen, Z-sukupolven eli zoomereiden silmin raikkaina ja tuoreina juttuina. Onko mitään milleniaalin mieltä järkyttävämpää ja toisaalta vanhemman ja viisaamman asemaa vahvistavampaa kuin pystyä toteamaan tämän päivän 13-vuotiaalle: "Sinä kun et muista, tuollainen laukku oli muodissa vuonna 2002." Kyllä siinä jokin ympyrä sulkeutuu, ja siihen en ollut valmis.

Luulin, että kokemani järkytykset rajoittuivat silmiäni ja sieluani raastavan vaatemuodin paluuseen ja sen aiheuttamaan ikäkriisiin. Pitihän se arvata, että metsään meni. Taannoin Facebookia, siis sitä vanhojen ihmisten somea, pahaa aavistamatta vilkaistessani eteen pamahti erään vaateliikkeen tuore mainoskuva. Kuvassa ei nopeasti vilkaistessa ole mitään ihmeellistä: malli istuu se pahuksen napapaita päällään autossa. Mutta se auto! Mattaiset, koruttoman kulmikkaat muoviosat, kirjavaksi kuvioitu verhoilu ja paksut vaahtomuovitäytteiset istuimet. Jopa ysäriautot ovat luikerrelleet muodin taustalle. Ja minä kuvittelin, että kuvien muokkaaminen 90-lukulaisen näköisiksi Instagramia varten oli aallonpohja.

Ulkonäkönsä puolesta 90-luvun autot saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni alas, mutta nostalgialla on oma kiistaton arvonsa. Muistan lämmöllä eritoten erään laatikkomaisen Subarun harmaita, nyppykankaisia penkkejä. Ne upottivat paremmin kuin yksikään nojatuoli ja tuntuivat erityisen kotoisilta talvipakkasilla auton puhaltimien puskiessa kuumaa ilmaa suoraan kypärämyssyyn puettuun naamaan. Turvallisuus- ja ergonomia-asioissa penkit tuskin saisivat nykystandardeilla kovinkaan hyvää arviota, mutta eihän sellaisia vanhalla kunnon ysärillä mietitty. Osaisikohan joku kertoa, ovatko kypärämyssytkin nyt huipputrendikkäitä?

Moni tuntenee sanonnan "jonnet ei muista", mutta tiesittekö, että sekin on jo vanhentunut heitto? Nykypäivän jonnet ovatkin veetejä. Jopa ylipäänsä nopeasti elävä nettikulttuuri on siis ottanut pitemmän, sukupolven mittaisen harppauksen. Me ysärilapset olemme näköjään yhtä vanhentuneita kuin keksimämme nettitermit. On siis aika turvautua denialismiin. Milleniaalin näkökulmasta 1970-luku oli 30 vuotta sitten, ja muuta on ihan turha tulla väittämään.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi