Kolumni: Kun pienempiään kiusanneet tuhmurit huoneentaulun tekivät

Opettaja katsoi tuimasti luokkaansa ja komensi kaikki ylös seisomaan. ”Nyt tehdään niin, että muut voivat istua mutta ykkösluokkalaisia kiusanneet jäävät seisomaan”, hän ilmoitti.

Kaikki istuivat nopeasti alas. Luokassa oli aivan hiljaista, eikä kukaan uskaltanut värähtääkään. Petteri tunnettiin mukavana mutta myös jämäkkänä luokanopettajana, ja hän oli selvästi nyt vihainen.

Välitunninvalvojana ollut käsityönopettaja Anna-Maja ei ollut nähnyt itse tapahtumaa, mutta ryhmä ykkösluokkalaisia oli tullut itkien hänen luokseen ja kertonut Petterin luokalla olevien kakkosten kiusanneen heitä, mitä oli puitu opettajanhuoneessa ennen tunnin alkua.

Asiasta piti saada nyt selko. Kiusaamiselle oli koulussa nollatoleranssi, minkä noudattamista edellytti varsin ankarana rehtorina tunnettu Sauli. Kaikki opettajat tiesivät, ettei asiaa kannattanut viedä tälle saakka; ajatuskin sellaisesta karmi kaikkien opettajien selkäpiitä.

^{Opettaja Petteri} antoi katseensa kiertää ja viipyillä oppilaissa eikä sanonut pitkään aikaan mitään. Joku niiskaisi nopeasti nenäänsä, ja muutama jalka alkoi hermostuneesti vispata.

”Kiusaajat ylös”, opettaja sanoi niin kovaa, että se kuului taatusti naapuriluokkaan saakka. Kaikki hätkähtivät, mutta kukaan ei noussut.

Lopulta Evan hermo petti. Luokan priimuksena tunnettu oppilas parkaisi, että Jani ja Jussi niitä ykkösiä kiusasivat. Kumpikin heistä oli Evan mukaan haukkunut alempiluokkalaisia mopoiksi, ja Jani oli ilmeisesti vähän tönäissytkin yhtä ykkösluokkalaista.

Jani ja Jussi nousivat hitaasti ylös. ”Oli siinä Riikkakin”, Jani mumisi, ja myös Riikka nousi pulpetistaan.

Opettaja Petteri katsoi kolmikkoa eikä voinut peittää harmitustaan siitä, että myös tunnolliseksi tiedetty Riikka oli lähtenyt poikien kelkkaan. Janin ja Jussin kuulumisesta syyllisten joukkoon hän ei sen sijaan ollut yhtään yllättynyt. Vilkas Jani oli valitettavasti harva se päivä tällaisissa töllöntöissä, joihin häntä selvästi fiksumpi Jussi hänet sai yllytettyä.

Petteri-opettajan teki mieli ajatella, että pojat ovat poikia, ja hän oli kerran opettajanhuoneessa niin erehtynyt sanomaan ääneenkin, mutta silloinpa muut opettajat panivat hänet itsensä niin tiukasti ojennukseen, että sitä hänen nolottaa vieläkin muistella. Ei tällainen enää tänä päivänä vetele, eikä kyse ole mistään hyväntahtoisesta kiusoittelusta, kun sen kohteeksi joutunut kokee tulleensa selvästi kiusatuksi.

^{Jäätte jälki-istuntoon} koulun jälkeen, mutta nyt voitte istua, ilmoitti opettaja Petteri rangaistuksensa kolmelle.

”Ja sitten kaikki ottavat äidinkielen vihkot esiin”, kuului opettajamme seuraava ohje.

Kuuliaisina lapset ottivat vihkonsa esiin ja opettajan ohjeita noudattaen kirjoittivat jokainen tämän taululle kirjoittaman lauseen: En koskaan kiusaa pienempiä. Lause piti kirjoittaa kaunokirjoituksella kahden viivan väliin, minkä onnistumisen ensin jokainen vieruskaveri sai tarkistaa ja opettaja lopulta luokkaa kierrellen ylimalkaisesti varmisti.

Sen jälkeen jokainen kirjoitti omatoimisesti saman lauseen kymmenen kertaa vihkoonsa. Hyvin se sujuikin, ja oppilaat olivat poikkeuksellisen kiltisti koko loppupäivän niin, että Petteri-opettaja heltyi päivän päätteeksi ilmoittamaan, että jälki-istunto on peruttu, koska hänellä on nyt muuta mielessä koko luokalle.

^{Seuraavaksi päiväksi} opettaja oli antanut kotitehtäväksi kaikille kirjoittaa aine ystävällisyyden merkityksestä. Riikan kirjoittama aine oli esimerkillisen hyvä, ja tämä sai ylpeänä lukea sen ääneen koko luokalle.

Päivän päättäneellä kuvaamataidon tunnilla koko luokka sai yhteiseksi tehtäväkseen tehdä Riikan aineen pohjalta luokalle huoneentaulu hyvästä käytöksestä ja erityisesti pienempien huomioimisesta. Siitä tulikin niin hieno, että opettaja Petteri kävi näyttämässä sitä kaikille muille opettajille, joiden mielestä taulu sopi yhtä hyvin koko koulun huoneentauluksi. Se ripustettiin näkyvälle paikalle sisäänkäyntiaulaan.

^{Kolmantena päivänä} kotimatkallaan koulusta yhdessä kävelleet Jani, Jussi ja Riikka törmäsivät aivan sattumalta kaksi päivää aiemmin koulussa kiusaamiinsa ekaluokkalaisiin ja siekailematta antoivat heille kaikille kunnon lumipesut.

Jussi pyrki kevätlukukaudella oppilaskunnan puheenjohtajaksi ja sai vaalissa kolme ääntä.