Näkökulma: Kirjahyllyn sisältö paljastaa asukkaasta paljon – kaunis tapa järjestellä hylly olikin idioottimainen

Suomen kesään kuuluu kärpästen ja mansikoiden lisäksi asuntomessut. Liekö missään maailmassa vastaavaa jokavuotista kansallista perinnettä, jossa katsotaan jonkun kasvukeskuksen liepeiltä sopivaa jättömaata ja rakennutetaan siihen uusi kaupunginosa, johon kuukauden ajan myydään pääsylippuja.

Viime kesänä messut pidettiin Loviisan Kuningattarenrannalla, ja sisustuslehdistä saimme lukea muun muassa, kuinka "valkoinen on uusi harmaa ja puumateriaalit terästävät kermanvaaleita sisustuksia" (Avotakka 08/23) tai että "kodinomaiseen hotellityyliin pääset valitsemalla laadukkaita materiaaleja loft-henkisestä väripaletista" (Deko 7/23).

Ja niin saatiin myös jokavuotinen aihe taivastella, miten värittömiä kohteet olivat ja että niistä jälleen kerran puuttuivat sivistyskansan tärkein merkki – kirjahyllyt.

^{Kirjahyllyttömyyskeskustelua} leimaa tietty elitistisyys. Puolin ja toisin. Näin e- ja äänikirja-aikakaudella kirjahyllytön koti voi silti olla himolukijan koti. Sivistys ei enää asu vain kansien välissä.

Mutta kukapa niitä kirjoja olisi messutalojen sisustusten hyllyihin valinnut, sillä ne jos mitkä ovat sitä kaikkein henkilökohtaisinta sisustusta. Kuulun niihin, jotka sisustuslehtien kuvista tihrustavat kaikki hyllyjen kirjat, ne kun kertovat asukkaista enemmän kuin sohvapöydälle taiten muka puolihuolimattomasti aseteltu tiiliskiven painoinen taidekirja. Kirjahyllyssä kun näyttäisi olevan vieri vieressä niin Remestä kuin Bulgakovia. Kuinka riemastuttavaa!

Edelleen myös aika ajoin näkee kirjahyllyjä, joissa kirjat on järjestetty hyllyyn väreittäin. Minäkin kokeilin aikoinaan sitä vain todetakseni järjestelmän idioottimaisuuden. Nätiltähän hylly näytti, mutta mitään en enää tarvittaessa löytänyt. Annoin hallitun kaaoksen pikkuhiljaa palata hyllyjen väleihin.

Kautta aikojen silmiä pyöräyttävintä oli kyllä erään lehden sisustuskuva, jossa hyllyn kaikki kirjat oli käännetty nurin valkoinen selkämys huoneeseen päin. Siistiä ja linjakasta totta vieköön mutta aivan umpipöhköä. Ehkä ne kaikki käsittelivät kansanmurhia kautta aikojen? Jäi vaivaamaan.

^{Asuntomessusisustuksia} kuvista katselleena ei voinut välttyä ajatukselta, että ne olivat kuin tekoälyn suunnittelemia. Jos tekoälyltä pyydettäisiin sopivien muuttujien kautta viihtyisää olohuonetta, sijoittaisiko se sinne kirjoja pursuavan hyllyn vai beesin väriselle seinälle mustaraamisen grafiikanlehden pieneksi harkituksi yksityiskohdaksi? Jos kertoisin sille, että luin taannoin Veikko Huovisen Hamsterit, mutta pidän myös modernista skandinaavisesta sisustuksesta, saisinko olohuoneeseeni Aalto-maljakon muotoisen juoksupyörän?

Olen kaikesta huolimatta varma, että tekoälystä on sisustuksen suunnittelussa hyötyä. Vaihtoehtoja kun saa rajattomasti, ja niitä voi edelleen muokata oman maun mukaan. Ihmistä se ei tule silti koskaan korvaamaan, sillä tekoäly voi valita kaapin, mutta ihminen näyttää sille silti lopulta paikan.

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Karjalainen Koti -teemalehdessä. Lehdessä on esittelyssä seitsemän pohjoiskarjalaista kotia sekä myös muuta inspiraatiota kotiin. Pääset lukemaan lehden tilaajatunnuksillasi tästä.

Etkö ole vielä tilaaja? Osta lukuoikeus 5,90 €/3 vrk! Tilaus sisältää kaikki Digi-Karjalaisen sisällöt: päivittäisen näköislehden, verkkosivujen tilaaja-artikkelit ja livelähetykset. Pääset lukemaan myös aikaisemmin ilmestyneen Karjalainen Koti -lehden. Pääset tekemään tilauksen tästä.