Alkusyksyn sienisato kärsii myöhäisestä helteestä

Suomessa eletään nyt mittaushistorian helteisintä syyskuuta. Alkusyksyn sieniä myöhäinen hellejakso ei helli.

Useimmilla sienillä itiöemien eli ruoaksikin kerättävien näkyvien osien tuottaminen liittyy lämmön ja kosteuden yhteisvaikutukseen, kertoo yliopistonlehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta STT:lle.

–  Monien lajien pitää saada tietty määrä lämpöä, että rihmastot pystyvät kasvamaan, mutta myös kosteutta, Halme sanoo.

–  Nyt kun on ollut näin helteistä, helteisyys kuivattaa maapohjaa. Tällaisessa helteessä ei riitä sama sademäärä kuin kylmemmässä säässä, hän lisää.

Kuivuuden vuoksi monien sienten kasvu onkin Halmeen mukaan tällä hetkellä vähäisempää kuin voisi odottaa.

^{Toisaalta nyt ollaan} jo pitkällä syyskuussa, ja yöpakkaset voivat odottaa jo kulman takana, Halme muistuttaa. Alkusyksyn sienillä satokausi saattaa siis jäädä helteiden ja yöpakkasten välissä hyvin lyhyeksi tai jopa kokonaan väliin, sillä useimmat alkusyksyn sienilajit eivät yöpakkasta kestä.

Esimerkiksi haaparouskun ja herkkutatin pitäisi olla juuri nyt runsaimmillaan. Sen sijaan ne Halmeen mukaan lähinnä kuivuvat pystyyn, jos niitä ylipäätään kasvaa.

Kuivalla kaudella hyviä sienipaikkoja voi kuitenkin yrittää etsiä esimerkiksi järvien ja purojen rannoilta ja soiden reunoilta, joissa maa on kosteampaa, Halme vinkkaa.

^{Alkusyksyn lajeja} paremmin pärjäävät tutkijan arvion mukaan pakkasta sietävät loppusyksyn sienet, kuten suppilovahvero, kuusilahokka ja talvijuurekas.

–  Niillä todennäköisesti vain myöhentyy kasvun alku, ja niitä tulee sitten loka-marraskuussa, Halme arvioi.

Lämmin alkusyksy on Halmeen mukaan jatkossa ennemminkin uusi normaali, ja sillä on seurauksensa myös sienimetsissä.

–  Emme tiedä kaikkea, mihin suuntaan ilmastonmuutos suomalaista kesää muuttaa, mutta se tiedetään, että kesät pitenevät.

Sienet reagoivat tutkijan mukaan hyvin herkästi ilmastonmuutokseen, mikä tarkoittaa, että pitkällä aikavälillä sienten kasvukaudet ja lajisto muuttuvat myös Suomessa.