Näkökulma: Timo Vornanen pitäytyy "faktoissa", jotka ovat häntä vastaan

Perussuomalaisista erotettu joensuulainen kansanedustaja Timo Vornanen palasi tiistaina sairauslomalta ja eduskuntatyöhön.

Vornanen on pitänyt matalaa profiilia lähes kuukauden ajan ja kommentoinut medialle vain niukasti huhtikuun lopulla Helsingin keskustassa tapahtunutta ampumistapausta.

^{Päivää ennen} töihinpaluutaan Vornanen kuitenkin totesi Lännen Medialle, että ei kadu ampumista, koska katsoo, että hänen aseenkäyttönsä on ollut perusteltua: "En kadu sitä, koska katson, että se oli tarpeellista siinä tilanteessa. Jouduin ampumaan varoituslaukauksen."

Myös tiistaina eduskunnassa pitämässään tiedotustilaisuuudessa Vornanen toisti, että ei koe tehneensä tilanteessa väärin. Itse tapahtumaa hän ei tiedotustilaisuudessa avannut aikaisempaa enemmän vedoten käynnissä olevaan esitutkintaan.

^{Poliisitaustainen} Timo Vornanen on moneen otteeseen painottanut harjoittavansa "faktoihin ja tosiasioihin" perustuvaa politiikkaa (Yle, 14.5.). Turun Sanomien haastattelussa hän kertoo toivovansa, "että kun esitutkintamateriaali tulee julkiseksi, asia saisi vähän enemmän ymmärrystä faktatietojen valossa” (TS, 20.5.).

Tähän mennessä tiedetään, että kansanedustaja Timo Vornanen on osoittanut aseella kahta henkilöä päin ja ampunut laukauksen maahan ravintolan edessä aamuyöllä Helsingissä. Ampuessaan Vornanen oli poliisin mukaan tuhdissa humalassa.

Tapauksen tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Jukka Larkion mukaan valvontakameroiden perusteella kukaan ei ollut käymässä fyysisesti Vornasen päälle (Karjalainen, 29.4.).

Ylen tietojen mukaan poliisi epäilee, että ampumistilanteessa läsnä ollut henkilö syyllistyi kuitenkin Timo Vornaseen kohdistuneeseen laittomaan uhkaukseen. Laiton uhkaus on esitetty ampumistilanteessa suullisesti (Yle, 20.5.)

Vornasen osalta poliisi tutkii ampumatapausta puolestaan vaaran aiheuttamisena, laittomana uhkauksena ja ampuma-aserikkomuksena. Tiistain tiedotustilaisuudessa Vornanen myönsi ampuma-aserikkomuksen.

^{Kansanedustaja} Timo Vornanen katsoo että faktat puoltavat sitä, että vahvasti päihtyneenä hänen on ollut välttämätöntä ottaa ladattu ase esille, osoittaa sillä ihmisiä ja laukaista ase maahan.

Kuinka vastaavissa riitatilanteissa yleensä toimitaan, on aika monella aikuisella suomalaisella omakohtaista kokemusta. Osa päätyy sanaharkkaan, toisilla menee nyrkkitappeluksi tai painiksi, fiksut osaavat rauhoittaa riidan puhumalla ja kaikista nohevimmat antavat asian olla ja kävelevät kärjistyneestä tilanteesta pois. Onnellinen fakta on, että aseilla ei humalaisten baarinedusnujakoita Suomessa hoideta.

Virkavallan edustajana Vornasella on uhkaavien tilanteiden hoitamiseen kaiken lisäksi erinomainen koulutus, ja julkisella paikalla aseen käyttäminen päihtyneenä ei varmasti kuulu ratkaisumalleihin, joita poliisi vastaavissa tilanteissa suosittaa siviileille tai omalle väelleen.

^{Timo Vornanen perustelee} aseenkäyttöään sillä, että hän on kokenut henkeensä ja terveyteensä kohdistuvaa uhkaa. Oma kokemus on kuitenkin subjektiivinen ja omakohtainen, ainutlaatuinenkin, ei fakta eikä tosiasia. Faktat ja tosiasiat eivät perustu kokemukseen, eivätkä ne ole Timo Vornasen tai kenenkään muunkaan yksin määriteltävissä.

Tämänhetkisten faktojen valossa hän on päihtyneenä ampuessaan toiminut tavalla, joka on ollut väärä kenelle tahansa ja erityisesti kansanedustajalle, jolta edellytetään "vakaata ja arvokasta käytöstä". Tämän käyttäytymisen takia häneltä on vaadittu poliittisen vastuun kantamista ja tämän takia hänet on erotettu perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja puolueesta.

^{Rikosoikeudellinen vastuu} onkin sitten eri asia. Sen puolen tutkii poliisi ja siitä päättää oikeuslaitos aikanaan.

Vornanen itse totesi tiistaina, että hän pyytää eroa kansanedustajan tehtävästä ainoastaan siinä tapauksessa, että perustuslailliset edellytykset täyttyvät ja hänet todetaan oikeudessa syylliseksi rikoksiin, joista häntä epäillään.

Korvaako rikosoikeudellisen vastuun kantaminen kansanedustajan poliittisen vastuun väistämisen, voi jokainen harkita itse. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että ne ovat kaksi ihan eri asiaa.