Näin ikäihmisten palveluita aiotaan uudistaa: Kotihoitoon sitovia vaatimuksia, hoitajat hoitotyöhön ja virtuaaliset etäkäynnit lakiin

Ikäihmisten palveluiden uudistaminen otti askeleita eteenpäin, kun asiaa koskeva lakiluonnos lähti tänään lausunnolle. Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä sanoo, että esitetyssä lakimuutoksessa on positiivisia asioita.

–  Kokonaisuutena se kuitenkin on yksityiskohtien nyppimistä, kun ikääntyneiden palvelut tosiasiassa tarvitsisivat kokonaisuudistuksen, jossa kaikkia palveluita tarkastellaan samanaikaisesti, ja ne tarvitsevat myös selvästi paremman rahoituksen, hän sanoo.

Jylhä sanoo, että jos tähän ei olla valmiita, nyt ehdotetun kaltaiset muutokset eivät kokonaisuutta paljoa paranna.

Palvelusuunnitelmasta tulee sitovampi

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) sanoi tiedotustilaisuudessa, että tavoitteena on tehdä kotihoidon palvelusuunnitelmasta ja siinä luvatuista palveluista sitovampia.

Kiurun mukaan palvelusuunnitelmapäätöksen pitäisi olla enemmän virallinen dokumentti siitä, mitä henkilö kotihoidossa saa, eikä siitä pitäisi saada laistaa.

Lain pitäisi turvata Kiurun mukaan paremmin myös se, että henkilökuntaa on riittävästi eikä kotihoidon käynnin pituus voi riippua mistään muusta kuin siitä, minkälaisen palvelusuunnitelman päätöksen mukaiset palvelut on ihmiselle annettu. Sen ei pitäisi olla riippuvainen siitä, mitä palveluita ehditään toteuttaa tai ehditäänkö se toteuttaa juuri sinä päivänä.

–  Nyt säädetään sitovammin siitä, että nämä palvelut pitää kaikissa olosuhteissa turvata yksittäiselle henkilölle, joka on saanut palvelusuunnitelman mukaisen päätöksen näistä palveluista. Näin jatkossa tästä ei voisi enää laistaa.

Nykyisinkin sosiaalihuoltolaki edellyttää, että kotihoidon piirissä oleville iäkkäille on laadittava yksilöllinen palvelusuunnitelma siitä, millaisia palveluita hän saa.

–  Kunnittain on kuitenkin erittäin suurta vaihtelua siinä, kuinka hyvin ihmiset ovat saaneet palvelusuunnitelmassa luvattuja palveluita. Näin ei voi olla jatkossa, sanoo Kiuru.

Kiurun mukaan henkilökuntaa on varattava riittävästi, jotta palvelut päätöksen mukaisesti myös toteutuisivat. Lakiluonnoksessa lisäksi ehdotetaan, että mahdolliseen työvoiman vajaukseen olisi reagoitava välittömästi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) seuraisi kotihoidon palvelusuunnitelmien toteutumista.

Turva-auttajan ei tarvitsisi olla sote-ammattilainen

Lain tarkoituksena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset voivat elää kodissaan turvallisesti ja saada sinne tarpeidensa mukaan palveluita. Nykyinen kotipalvelu ja kotisairaanhoito on tarkoitus laissa yhdistää kotihoidoksi. Tukipalvelut taas erotettaisiin omaksi palvelumuodokseen.

Jatkossa kotihoitoa olisi järjestettävä asiakkaan tarpeen mukaan ympärivuorokautisesti, siis myös öisin.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sanoo, että yksi lakiluonnoksen pääperiaate on se, että mahdollisimman suuri osa työajasta käytettäisiin asiakastyöhön.

–  Sitä voidaan organisoida siellä työn arjessa monin eri tavoin, jotta tähän päästään.

Karppanen sanoo, että samalla on kuitenkin tunnistettava se, että työntekijöistä on jo nyt pulaa. Tämän takia jatkossa esimerkiksi hoiva-avustajat voivat työskennellä kotihoidossa sellaisessa tehtävässä, johon heidän osaamisensa soveltuu. Lisäksi Karppasen mukaan teknologian käyttöä tehostetaan nykyisestä, ja se on tarkoitus tuoda esiin myös laissa.

–  Erityisesti virtuaaliset kotikäynnit on siellä todettu, että niitä voidaan käyttää silloin, kun niillä voidaan vastata asiakkaiden palvelutarpeisiin. Myös muuta teknologiaa voidaan hyödyntää, Karppanen sanoo.

Lisäksi lakiluonnoksessa on Karppasen mukaan annettu mahdollisuus siihen, että kotiin hälytetty turva-auttaja voi olla joku muukin kuin sosiaali- tai terveysalan ammattilainen, jos tämän osaaminen on riittävää tai jos tarvitaan muunlaista kuin sosiaali- ja terveysosaamista.

Uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa säädettiin hoitajamitoituksesta

Asumispalveluissa merkittävimmät muutokset koskisivat tavallista palveluasumista sekä tehostettua palveluasumista, jota kutsuttaisiin jatkossa hoiva-asumiseksi.

Palveluasumiseen pääsisivät ne, jotka tarvitsevat myös soveltuvan asunnon, mutta eivät voi sitä itse järjestää. Hoiva-asumista järjestettäisiin niille, jotka tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa tai vaativaa ammatillista hoitoa päivittäin ja ympäri vuorokauden. Iäkkäille ihmisille ei enää saisi järjestää pitkäaikaista laitoshoitoa sosiaalihuollon laitosyksiköissä.

STM:n tiedotteen mukaan lailla edistettäisiin monimuotoisten asumis- ja palvelukokonaisuuksien muodostamista. Samassa rakennuskokonaisuudessa voisi olla palveluasumisen ja hoiva-asumisen asiakkaita sekä tavallisia asuntoja.

–  Kun palveluasumisen asiakkaan tai tavallisen asunnon asukkaan kunto heikkenee, hänen pitäisi saada hoiva-asumisen palvelua ilman, että hänen tarvitsee vaihtaa asuntoa, STM:n tiedotteessa sanotaan.

Luonnoksesta voi antaa lausuntoja 27. elokuuta saakka. Esitysluonnos on jatkoa iäkkäiden ihmisten palveluja koskevan lakiuudistuksen ensimmäiselle vaiheelle, jossa säädettiin muun muassa ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksesta.

"Pystyykö palveluasumisen muutos vastaamaan tarpeeseen?"

Jylhä pohtii, toimiiko tavallisen palveluasumisen korostaminen ja laajentaminen juuri siihen asiaan, joka on suurin ongelma. Suurimmalla ongelmalla Jylhä viittaa siihen, että kotona asuu paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat toisen ihmisen saatavilla oloa koko ajan.

Esimerkiksi muistisairaita ei tarvitse koko ajan hoitaa, mutta toisen ihmisen on oltava koko ajan saatavilla.

– Palveluasuminen kuulostaa nyt paikalta, jossa se toinen ihminen ei ole koko ajan paikalla saatavilla. Kysymys on se, että kykeneekö tämä palveluasumisen muutos vastaamaan siihen kysyntään ja tarpeeseen, joka tällä hetkellä on, Jylhä sanoo.

Hän arvelee, että palveluasumisen ja hoiva-asumisen erottelun taustalla on hoitajamitoitus.

–  Nyt kun on säädetty hoitajamitoituksesta hoiva-asumiseen, tällainen tavallinen palveluasuminen on kunnalle tietenkin kevyempi ja halvempi ratkaisu.

"Henkilöstön riittävyyttä on vaikea yksiselitteisesti arvioida"

Tiedotustilaisuudessa kysyttiin useaan otteeseen, kuinka paljon uudistus tulisi maksamaan ja kuinka paljon lisää henkilöstöä tarvitaan. Lopulta saatiin vastaus, että kunnille tuleviin uusiin tehtäviin on varattu rahoitusta 45 miljoonaa euroa.

Hallitusneuvos emerita Riitta Kuusisto sanoi, että henkilöstön riittävyyttä on vaikea yksiselitteisesti arvioida, kun tietopohja on ollut heikko.

–  Ei tiedetä ihan tarkkaan, kuinka monta henkilöä tarvitaan lisää. Haarukka on aika laaja. Se ei ole mikään hälyttävän iso. Puhutaan ehkä 300–700 henkilöstä, hän sanoi.