play

Kolumni: Avara luonto iski nokkansa mökin seinään

Jentta Ilanmaa

Mikä reikä tuossa on? kysyi poika ja osoitti mökin seinää. Lähempi tarkastelu osoitti, että pienen nyrkin kokoisia reikiä seinän yläosasta löytyi puolenkymmentä. Olen huono tarkastamaan tiluksiani ja hulppeaa kiinteistöäni – muutaman minuutin kävelyllä kierretyt tilukset ja vanha mökki – joten ei aavistustakaan, ovatko reiät olleet seinässä viikon vai useamman vuoden.

Nyt kun huomasin, paniikki iski tietysti välittömästi. Onko yläpohja täynnä lintuja ja oravia, niiden pesiä tai kuolleita raatoja? Ovatko eläimet nakertaneet tai sontineet yläpohjan kelvottomaksi? Onko sisäkatto kohta täynnä reikiä ja mökki vesivahingon kourissa?

Tilanteen kokonaiskuva ja selvitystyöt ovat vielä kesken, mutta syyllinen tai syylliset tuhotyöhön löytyivät nopeasti googlettamalla: palokärki ja tikka.

Pohjois-Karjalassa lie tavallista, että mökin läheisyydessä kiertelee niin karhuja kuin susiakin. Näin meilläkin. Ja saavat hiippailla siellä kaikessa rauhassa myös jatkossa, suurpedot eivät mökin rauhaa ole rikkoneet.

Yhteiseloa avaran luonnon kanssa koettelevat enimmäkseen pienet ja siivelliset elävät.

Kesken kaunista kesäpäivää äkkireissun terveydenhoitajalle aiheutti sentin mittainen pörrääjä.

Paarma lensi korvaan. Muita nauratti, minua ei. Kuvitelkaa itsenne elämässä paarmanraato korvassa. Ei kun terkkarille, jossa todettiin, että ötökän rippeitä ja naarmuja vierailu oli jättänyt mutta itse elukka oli sentään – toivottavasti vainaana – jossain muualla kuin korvassa. Nykyään istun kesät laiturilla hiukset harottuna korvien peitoksi ja yritän olla kuulematta perheenjäsenten toiveita ympärillä pörräävien paarmojen pyydystämisestä korviani apuna käyttäen.

Paarma-tapaus on toistaiseksi jäänyt yksittäiseksi, mutta mäkäräisen koko silmän umpeen turvottava purema on jokavuotinen riesa. Jostain syystä tämä tapahtuu aina loppukesästä, liekö silloin heillä jotain spesiaalia sylkeä, jolle elimistö on allerginen. Tiedä häntä, mutta näinä aikoina ei mökille passaa mennä, jos illalla on tiedossa menoa, johon ei halua yksisilmäisenä lähteä.

Matelijoista on toistaiseksi selvitty helpolla. Ampiaisenpistoksi luultu tapaus paljastui käärmeenpuremaksi vasta parin päivän päästä, kun koiran kuonon turvotus laski ja sieltä esiin tuli kaksi sievää hampaanjälkeä. Myrkkyä kyyllä oli ilmeisesti ollut käytössään vähän, koska turvotusta lukuun ottamatta koira ei ollut yhteenotosta moksiskaan vaan vietti päivänsä normaaliin tapaansa ulapalla naama turpeana uiskennellen.

Matelijoista päänvaivaa aiheuttavatkin lähinnä pikkuruiset sammakot, joiden iloisen päämäärätietoinen hyppely kohti ruohonleikkuria tekee ruohon leikkaamisesta kohtuullisen ikävää puuhaa. Illalla sama viime hetken hyppely toistuu, mutta silloin tavoitteena on ehtiä pimeässä haparoivan kulkijan jalan alle.

Useita vuosia illan hämärässä piti varoa myös kulkuväylälle parkkeeraavia rupisammakoita. Monet olivat ne kerrat, kun taskulampun valossa tuijotimme toisiamme. Viime vuosina rupisammakoita ei ole näkynyt. Niitä kavereita on ikävä.

Lintujen kanssa yhteinen taipaleemme on sujunut tähän mennessä kohtuullisen kolhuitta. Pönttöjä on ripoteltu pitkin pihapiiriä. On laitettu kulkuväyliä käyttökieltoon ja siirrelty ulkokokkauksia silloin kun heikäläisillä on ollut tarve kasvattaa jälkeläisensä meidän ihmisten kannalta hieman hankalissa paikoissa. Onpa hypitty vaatteet päällä järveen hukkumisvaarassa olevia poikasia pelastamaan.

Edellä mainitun huomioon ottaen akuutti palokärki ja tikka -case olikin linnuilta ikävä isku vyön alle.

Tilejä lintujen kanssa tasoittaa tosin muutama viikko sitten sattunut onnettomuus. Myöhäinen poikanen oli lentänyt terassin ikkunaa päin ja jäänyt ilmeisen vahingoittuneena toikkaroimaan terassin lattialle. Koira huomasi poikasen ennen emäntää, joten sen linnunpojan viimeisetkin lentoaikeet päättyivät siihen. Lohdutin itseäni sillä, että tapaus oli laatuaan ensimmäinen vuosiin ja vahingoittunut poikanen olisi mitä ilmeisemmin pitänyt hoitaa pois päiviltä ilman koiraakin.

Pääsääntöisesti linnuista ja niiden tarkkailusta on mökillä suurta iloa. Keväällä pöntöistä kuuluva sirkutus on aina tervetullutta mökkimusiikkia.

Ihan hetkeen en kyllä minkään sortin nakutusta lähimaastoista välittäisi kuulla.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi