Käännytyslain käyttöönotto vaatisi aina tietoa tai "perusteltua epäilyä" vieraan valtion vaikuttamisesta

Petteri Orpon (kok.) hallitus antoi tiistaina eduskunnalle lakiesityksen väliaikaisista toimenpiteistä niin sanotun välineellistetyn maahantulon estämiseksi. Lakia on kutsuttu myös käännytyslaiksi.

Lakiesityksessä säädetään edellytyksistä, joiden vallitessa valtioneuvoston yleisistunto voisi rajoittaa turvapaikkahakemusten vastaanottamista Suomen rajalla ja sen välittömässä läheisyydessä.

Lakiesityksen perusteluissa sanotaan, että lain tarkoitus on torjua vieraan valtion Suomeen kohdistamaa vaikuttamista, joka tapahtuu maahantulijoita hyväksikäyttämällä.

Lakia voitaisiin soveltaa ulkomaalaisen maahantuloon, maasta poistamiseen ja turvapaikkahakemuksen vastaanottamiseen ainoastaan tällaisessa vaikuttamistilanteessa.

Esityksen mukaan lain käyttöönoton edellytyksenä on aina oltava tieto tai "perusteltu epäilys" vieraan valtion Suomeen kohdistamasta vaikuttamisesta.

Lisäksi esityksessä sanotaan, että toimien tulisi olla välttämättömiä nimenomaan Suomen täysivaltaisuudelle tai kansalliselle turvallisuudelle aiheutuvan vakavan vaaran torjumiseksi.

Pelkkä vieraan valtion harjoittaman painostamisen lopettaminen ei siis lakiesityksen mukaan riitä syyksi ottaa käännytyslakia käyttöön.

^Esityksen mukaan lain tarkoituksena olisi mahdollistaa se, että rajanylityspaikkoja voitaisiin tällaisessa tilanteessa pitää tarvittaessa auki muulle liikenteelle.

Tästä huolimatta rajanylityspaikkoja voitaisiin myös sulkea tai rajanylitysliikennettä rajoittaa, vaikka valtioneuvosto olisikin päättänyt rajoittaa turvapaikkahakemusten vastaanottamista käännytyslailla.

Rajoituspäätöksen voisi tehdä korkeintaan kuukaudeksi kerrallaan. Esityksessä ehdotetaan, että ennen jokaista päätöstä valtioneuvosto olisi yhdessä presidentin kanssa todennut tarpeen turvapaikkahakemusten vastaanottamisen rajoittamiselle.

Tätä perustellaan sillä, että Suomen täysivaltaisuuteen kohdistuvan vaaran torjuminen on ulkopoliittinen kysymys. Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Käytännössä asiaa voitaisiin käsitellä esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan sekä presidentin yhteisessä kokouksessa eli tp-utvassa.

^Päätöstä turvapaikkahakemusten rajoittamisesta ei lakiesityksen mukaan siis tehtäisi eduskunnassa. Asiaa perustellaan sillä, että kyse olisi lainsäädännön soveltamisesta eikä uuden norminantovallan käyttämisestä.

Näin ollen kyse olisi hallitusvallan piiriin kuuluvasta tehtävästä, jota koskevan päätöksenteon voi katsoa parhaiten kuuluvaksi valtioneuvostolle, esityksessä sanotaan.

Esityksessä ei myöskään ehdoteta päätöksen jälkitarkastusta eduskunnan tehtäväksi, koska kyse ei ole säädösvallan siirtämisestä valtioneuvostolle, esityksessä perustellaan.

Eduskunnan roolia päätöksentekijänä asiassa hankaloittaa esityksen mukaan ylipäätään se, että päätös pohjautuisi osin sellaiseen tietoon, jota ei ole mahdollista käsitellä julkisesti eduskunnan täysistunnossa.

Esityksen mukaan päätös turvapaikkahakemusten rajoittamisesta tehtäisiin turvallisuusviranomaisilla olevan tiedon perusteella. Esityksessä sanotaan, että eduskunnan valiokunnilla olisi oikeus saada tietoa asiasta perustuslain mukaisesti.

Lakiesityksen mukaan turvapaikkahakemusten vastaanottamista voisi rajoittaa vain rajatulla osalla Suomen valtakunnanrajaa ja sen välittömässä läheisyydessä. Turvapaikkahakemusten vastaanottamista ei siis voisi käännytyslaillakaan keskeyttää Suomessa kokonaan.

Valtakunnanrajalla tarkoitetaan lakiesityksessä maarajan lisäksi aluevesirajaa ja rajanylityspaikkoina toimivia lentoasemia sekä satamia.

Turvapaikkahakemusten vastaanottaminen pitäisi siis esityksen mukaan olla mahdollista jollakin näistä valtakunnanrajan osuuksista myös rajoittamispäätöksen jälkeen.

^Esityksessä todetaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan edellyttänyt, että valtio takaa tehokkaan ja tosiasiallisen pääsyn laillisiin maahantulomahdollisuuksiin.

Esityksen mukaan EIT:n ratkaisuissa ei ole kuitenkaan otettu yksiselitteisesti kantaa siihen, kuinka paljon ja millä etäisyydellä valtiolla on oltava rajanylityspaikkoja, joilla kansainvälistä suojelua voi hakea.

Lakiesityksessä hakemusten vastaanottamisen rajoittamisella taas voidaan tarkoittaa esimerkiksi kansalaisuuteen perustuvia poikkeuksia.

Valtioneuvosto voisi siis päättää, että rajoittaminen ei koske lainkaan tiettyjä kansalaisuuksia, kuten Suomea painostavan vieraan valtion omia kansalaisia.

Jos valtioneuvoston yleisistunto tekisi käännytyslain mukaisen rajoituspäätöksen, sen käytännön toimeenpanosta vastaisi lähtökohtaisesti Rajavartiolaitos. Pääsääntö olisi, että vaikuttamisen välineenä olevan maahanmuuttajan pääsy Suomeen estettäisiin.

^Esityksessä todetaan, että rajaturvallisuutta tulee Suomessa pyrkiä ylläpitämään ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin.

Näin ollen rajavartijan tulisi mahdollisuuksien mukaan ilmaista rajan takana havaituille maahanpyrkijöille, jos Suomeen saapuminen ei ole kyseisestä paikasta sallittua, esityksessä sanotaan. Lisäksi rajavartijan tulisi neuvoa, kehottaa tai käskeä maahanpyrkijöitä käyttämään laillisia tuloreittejä.

Maahanpääsyn estämisessä käytettäisiin esityksen mukaan ensisijaisesti estelaitteita, kuten aitoja ja "raskaampia esteitä". Kulkuneuvojen maahanpääsy voitaisiin estää myös esimerkiksi kulkuneuvoista muodostetun sulun avulla.

Jos vaikuttamisen välineenä oleva henkilö taas olisi päässyt Suomen alueelle estämistoimista huolimatta, hänet poistettaisiin viipymättä maasta ja ohjattaisiin siirtymään paikkaan, jossa turvapaikkahakemuksia otetaan vastaan, esityksessä sanotaan.

Myös henkilön poistamisessa rajavartijan tulisi käyttää ensisijaisesti neuvoja, kehotuksia ja käskyjä.

Poistamista olisi myös mahdollista tehostaa tarvittaessa voimakeinoin, esityksessä sanotaan. Esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta muutoksia rajavartijan voimakeinoja koskevaan sääntelyyn.

Lakiesityksen mukaan maasta poistettavalle henkilölle olisi ilmoitettava kirjallisesti toimenpiteen perusteet ja tieto siitä, missä henkilö voi tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Kyse olisi näin ollen hallintotoiminnasta, jonka yhteydessä ei tehtäisi erillistä hallintopäätöstä, esityksessä sanotaan.

Tämän vuoksi toimintaan ei myöskään liittyisi muutoksenhakuoikeutta. Lakiesityksen mukaan henkilö ei siis voisi hakea maasta poistamiseen muutosta valittamalla. Hänellä olisi sen sijaan mahdollisuus kannella toimenpiteestä hallintolain mukaisesti.

Näin henkilö voisi saada asian ja viranomaisen menettelyn laillisuuden jälkikäteen valvovan viranomaisen käsiteltäväksi.

Esityksessä sanotaan, että rajavartijan olisi "lähtökohtaisesti tarpeen" tehdä tapahtumasta eli maasta poistamisesta myös kirjaus Rajavartiolaitoksen tietojärjestelmään.

Tämä auttaisi tilanteiden selvittämistä jälkikäteen ja parantaisi sekä maahanpyrkijän että rajavartijan oikeusturvaa, esityksessä sanotaan.