Etelässä loikattiin lähes kertaheitolla takatalvesta kesähelteisiin, mutta luonto sopeutuu – tulevaisuudessa Suomen pohjoiset lajit ovat kuitenkin vaarassa

Eteläinen Suomi humpsahti lähes kertaheitolla huhtikuun takatalvesta toukokuun hellelukemiin.

Luonnolle äkilliseltä tuntunut muutos lämpötiloissa ei kuitenkaan ole katastrofi. Kevään tulossa on aina vuosittain jonkin verran vaihtelua, sanoo Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari Sääksjärvi.

–  Aikaisemminkin on ollut vastaavia tilanteita. Luonto on sopeutuvainen tällaisiin muutamien viikkojen heittoihin, Sääksjärvi sanoo STT:lle.

Pikaisesti saapuneesta lämmöstä ovat hyötyneet esimerkiksi tietyt hyönteislajit, kuten hyttyset. Sääksjärven mukaan suuri määrä hyttysiä kuoriutui samaan aikaan, kun tuli lämmintä. Siksi niitä on tällä hetkellä niin paljon.

Varhain saapuneet helteet ovat myös aikaistaneet monien kasvien kukintaa. Sääksjärvi kertoo pihallaan olevan juhannusruusun kukkivan jo "täysillä".

^{Kasvien kasvukausi} ja eliöiden aktiivinen kausi on Suomessa jo viime vuosina pidentynyt. Yksi todiste tästä ovat puutiaiset. Sääksjärven mukaan niiden aktiivinen kausi on venähtänyt paljon viimeisten vuosien aikana nimenomaan ilmastonmuutoksen vuoksi.

–  Puutiaiskausi starttaa äärimmillään helmi-maaliskuussa ja jatkuu tietyillä alueilla marras-joulukuuhun asti. Se on huomattavan paljon pidempään kuin aikaisemmin. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos vaikuttaa ja sekoittaa luontoa, Sääksjärvi sanoo.

Suomessa monet lajit ovat sopeutuneet kylmään ilmastoon. Kun ilmasto lämpenee, tulevat lämpimät kaudet myös Suomessa pikkuhiljaa aiempaa pidemmiksi.

–  Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että monien pohjoisten lajien selviytyminen on todella paljon haastavampaa, Sääksjärvi sanoo.

Esimerkiksi pohjoisessa Suomessa on elinympäristöjä, joita ei tulevaisuudessa välttämättä enää ole. Näitä ovat Sääksjärven mukaan esimerkiksi palsasuot ja tunturien lumenviipymät.

–  Niihin linkittyvät kasvi- ja eläinlajit ovat todella kovissa vaikeuksissa (tulevaisuudessa), kun niillä ei enää ole paikkaa, mihin mennä.

Ääritapauksissa ilmaston lämpeneminen ja tämänkaltaisten elinympäristöjen katoaminen ajaa suomalaisia pohjoiseen kylmään ilmastoon sopeutuneita lajeja sukupuuton partaalle, Sääksjärvi sanoo.

Muutokset luonnon monimuotoisuudessa eivät näy silmänräpäyksessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muutosten tapahtumiseen tarvittaisiin vuosisatoja.

Hyvänä esimerkkinä toimii jälleen puutiainen.

–  Puhutaan muutamasta vuosikymmenestä, jolloin tilanne puutiaisten osalta on "räjähtänyt käsiin". Se on hyvä esimerkki siitä, että muutoksia voi tapahtua niin nopeasti, että ihmiset huomaavat sen arkielämässään.

Muuttuvassa ilmastossa Suomi ei ainoastaan menetä lajeja, vaan maahan myös tulee lajeja, joita täällä ei ennen ole ollut – niin eläimiä kuin kasvejakin.

Sääksjärven mukaan tulijat ovat usein lajeja, joiden elinympäristövaatimukset ovat hyvin laaja-alaisia ja jotka pystyvät siirtymään tehokkaasti joko yksin tai muiden lajien mukana Suomeen. Esimerkiksi Keski-Euroopasta leviää niin sanottuja generalistilajeja, jotka pärjäävät monenlaisissa ympäristöissä.

Se johtaa luonnon monimuotoisuuden homogenisoitumiseen eli siihen, että luonto samankaltaistuu laajoilla alueilla. Se on luonnon köyhtymistä, Sääksjärvi sanoo. Samalla monet spesialistilajit ovat hätää kärsimässä.

–  Meidän lajistot alkavat vähitellen alueellisesti muistuttaa yhä enemmän toisiaan. Meille tyypillisessä pohjoisessa lajistossa alkaa tulevaisuudessa olla yhä enemmän esimerkiksi keskieurooppalaisia piirteitä. Se ei ole hyvä asia kokonaismonimuotoisuuden kannalta.