Liberaali Britannian luterilainen kirkko saa suomalaisen piispan – "Teologiassa tapahtuu edistystä ja jopa kirkon ajattelussa pitää tapahtua kehitystä"

Britannian luterilainen kirkko (Lutheran Church in Great Britain) saa piispan Suomesta. Kirkon papisto ja luottamushenkilöt valitsivat kirkon uudeksi piispaksi Jaakko Rusaman kirkolliskokouksessa 22. huhtikuuta.

Rusaman valinnasta kertoi aiemmin Kotimaa-lehti.

Yliopistotutkijana työskentelevä Rusama on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja ekumeniikan dosentti Helsingin yliopistossa. Rusama on toiminut Britannian luterilaisessa kirkossa jo 1970-luvulta alkaen.

– Olen asunut yhteensä seitsemän vuotta Englannissa, ja olen nytkin lontoolaisen Pyhän Annen luterilaisen seurakunnan jäsen.

^{Piispoja kirkossa} on yksi, ja koko piispanvirka on sille melko uusi. Vuoteen 2000 asti kyse oli piispattomasta kirkosta.

Kuusivuotiselle kaudelle valitusta 70-vuotiaasta Rusamasta tulee ensimmäinen suomalainen brittipiispa. Nykyinen piispa Tor Berger Jørgensen on norjalainen.

–  Olen edelleen vähän häkeltynyt ja ihmeissäni. Suomessa piispanvaali ei ole läheskään näin perusteellinen, sanoo Rusama.

^{Samalla kun} kirkolliskokous valitsi Rusaman piispaksi, se päivitti kirkon ennestään liberaalia avioliitto-opetusta. Kirkko korostaa kaikkien seurakuntalaisten yhdenvertaisuutta seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin katsomatta.

Samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja kirkko on siunannut vuodesta 2014 alkaen, kun ne tulivat Englannissa ja Walesissä mahdollisiksi.

–  Joillekin kirkoille homoseksuaalisuus on iso kysymys. Britannian luterilainen kirkko opettaa, että tärkeitä kysymyksiä ovat seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin sijaan Jumalan rakastava armo jokaista ihmistä kohtaan. Ei se meille ole mikään iso juttu, jos pappi tai seurakuntalainen on homo.

Rusaman mukaan kirkossa on silti tilaa eri tavoin ajatteleville.

–  Jos pappi huolellisen pohdinnan ja Raamatun tutkimisen jälkeenkin kokee, ettei kykene vihkimään samaa sukupuolta olevan paria, hän voi olla yhteydessä piispaan, ja piispa sitten huolehtii pariskunnalle vihkipapin, sanoo tuleva piispa.

Progressiivista seksuaaliopetusta leimallisempana piirteenä Rusama pitää kirkossa monikulttuurisuutta. Kirkossa puhutaan englannin ohella swahilia, kantoninkiinaa, ruotsia ja puolaa. Kirkko on myös panostanut antirasismiin ja tukee Black lives matter -kampanjaa.

–  Iso osa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia. Ei ole aina ihan helppo sovittaa esimerkiksi afrikkalaisia ja pohjoiseurooppalaisia käsityksiä yhteen, mutta hyvin täällä on selvitty.

^{Rusamalla on} pitkä kokemus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätöksenteosta. Hän on työskennellyt vuosia Kirkkohallituksessa ja toimii edelleen suomalaisen kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan sihteerinä.

–  Ei näitä oikein voi verrata, mutta onhan tässä hurja ero. Usein tuntuu siltä, että Suomessa yritetään ratkaista kaikki rakenteiden kautta, sanoo Rusama.

–  Meillä on neljätoista seurakuntaa ja kaksikymmentä pappia, jos eläkepapitkin lasketaan. Tämä on pieni kirkko, ja koko toiminta perustuu vapaaehtoisten maallikoiden panokseen, ei virkamiesten.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittokeskustelu junnaa. Rusama kehuu Britannian luterilaisten kykyä keskustella asiasta.

– Teologiassa tapahtuu edistystä ja jopa kirkon ajattelussa pitää tapahtua kehitystä.

Seurakunta saa lisää jäseniä

Uskonpuhdistus eli reformaatio kulki Britanniassa eri polkua kuin Suomessa ja Saksassa. Luterilaisuuden sijaan kuningaskunnan valtauskonnoksi muodostui 1500-luvulla anglikaaninen Englannin kirkko. Myös luterilaisuutta on saarella silti ollut 1500-luvulta alkaen.

Britanniassa on kaksi pientä luterilaista kirkkoa. Näistä Britannian luterilainen kirkko on liberaalimpi ja tekee yhteistyötä pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen kanssa. Konservatiivisempi Englannin evankelis-luterilainen kirkko puolestaan on lähempänä Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erkaantunutta Lähetyshiippakuntaa.

Rekisteröityjä jäseniä Britannian luterilaisessa kirkossa on noin tuhat. Jaakko Rusama arvioi silti aktiivisten jäsenten määräksi kolmisentuhatta.

–  Jäsenmäärä kuitenkin kasvaa, toisin kuin suurissa kirkoissa, korostaa Rusama.

Toinen suuri ero Pohjoismaihin on kirkon yhteiskunnallisessa asemassa. Britannian luterilaisen kirkon papit eivät ole virkamiehiä eikä kirkko kerää veroja.

– Pitää tulla toimeen sillä, mitä seurakuntalaiset ovat valmiita antamaan.