play

Sunnuntaisuomalainen 25 vuotta: "Jopa sanomalehdissä oikeat uutiset painetaan taka-alalle ja viihdettä lisätään" – ahneus oli Kauko Röyhkän mielestä aikamme pahin synti

Terhi Nevalainen

Sunnuntaisuomalainen julkaisee juhlavuotenaan uudelleen vanhoja juttujaan. Seitsemän kuolemansyntiä -juttusarjassa vuonna 2007 keskusteltiin tunnettujen henkilöiden kanssa syntisistä asioista. 12.8.2007 julkaistussa jutussa Kauko Röyhkä suomi kansaa ahneudesta.

Aloittakaamme synnintunnustuksella. Ne ovat aina henkilökohtaisia. Niin tämäkin.

Olen lukenut lähes kaikki Kauko Röyhkän kirjat. Levyjäkin on tullut kuunneltua. Niissä on vähän sellainen syntinen meno. Jotenkin sitä kautta tuli Röyhkä mieleen, kun tarvittiin haastateltavia kuolemansynneistä kertovaan juttusarjaan.

Mutta miten virittää se aasinsilta ahneuteen? Kun toimittaja ei keksi, hän bluffaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Me tiedämme, miksi valitsimme sinut puhumaan ahneudesta, mutta tiedätkö sinä itse? kysyin Röyhkältä.

Ei mennyt mies hiljaiseksi, vaikka hetken harkitsikin.

– Varmaan siksi, että olet jossain kuullut mun puhuneen näistä asioista ennenkin.

Kyllä. Röyhkä oli oikea valinta puhumaan ahneudesta. Ei vain aivan siinä mielessä kuin etukäteen ajattelin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kuva: Hämäläinen Hanna-Kaisa

Moraalifilosofia Röyhkästä ei sentään saa. Ei häntä kiinnosta pohtia sitä, miksi jokin on oikein tai väärin, ja kenellä on oikeus se tuomita. Hän on pikemminkin yhteiskunta-aktivisti. Hänen mielestään nykymaailmaa pyörittää nimenomaan ahneus, ja sen aikaansaannokset tuottavat pelkää ahdinkoa, surua ja hätää. Onko ahneus siis aikamme pääsynti?

– On. Tällä hetkellä se on varmasti kaikkein pahin.

Röyhkä suostuu nimittämään ahneutta synniksi, vaikka hän ei raamatullisesta taustasta kiinnostunut olekaan. Hänen moraalinsa nojaa omaantuntoon ja maalaisjärkeen. Koska ahneus tuottaa vahinkoa muille, se on väärin, Röyhkä järkeilee.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sitä hän ei vain tahdo ymmärtää, miksi tämä luonnollinen moraali on nykyisin niin monilta hukassa.

– Ahneus on nykyisin hyväksyttyä. Ökymeininki saa rehottaa rauhassa. Kukaan ei sitä tuomitse.

Kuva: Hämäläinen Hanna-Kaisa

Politiikassa vasemmiston romahtaminen vei ahneudelta viimeisetkin pidäkkeet. Röyhkän mielestä jatkuvan kasvun politiikalle ei ole olemassa enää vastavoimaa. SDP:täkin hän sanoo pitävänsä oikeistopuolueena.

– Kun oikeisto jyrää, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Sanotaan, ettei pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ole enää paluuta. Mutta mitä järkeä on mennä Amerikan-malliin, jossa eriarvoisuus on niin pitkällä, että joillakin alueilla on vaarallista liikkua kaduilla?

Käytännössä ahneuden politiikka tarkoittaa Röyhkän mukaan esimerkiksi sitä, että yhteiskunta sysää vähäosaiset ulkopuolelleen. Pitkänkin uran tehnyt voi suhdanteiden muuttuessa jäädä köyhyysrajan alapuolelle. Turvaverkkoa ei enää ole.

– Tunnen esimerkiksi sellaisia vanhempia muusikkoja, jotka eivät enää saa keikkoja ja joilla ei ole muuta ammattia. Tällaisten ihmisten on vaikea saada Suomessa edes perussosiaaliturvaa. Rahan anominen yhteiskunnalta on tehty mahdollisimman hankalaksi ja ihmistä nöyryyttäväksi, Röyhkä todistaa.

Kuva: Hämäläinen Hanna-Kaisa

Taide on ehkä joskus ollut omalakinen alue, jonne voitontavoittelu ei yllä. Nykyisin ahneus ja kaupallisuus ovat Röyhkän mielestä mukana kaikilla taiteen aloilla. Hän ottaa esimerkin: entä jos Aleksis Kivi olisi ollut ahne?

– Se olisi kirjoittanut ruotsiksi! Oli järjetöntä kirjoittaa suomeksi aikana, jolloin suomenkielistä lukijakuntaa ei ollut. Nyt meillä ei sitten olisi suomenkielistä kirjallisuutta, tai sen synty olisi ainakin lykkääntynyt vuosilla, Röyhkä naurahtaa.

Ahneet jälkipolvet ovat kuitenkin Röyhkän mielestä osin pilanneet sen, minkä Aleksis rohkeasti luovalla hulluudellaan aloitti.

– Yhteiskunnallinen linja on kirjallisuudesta nykyisin lähes kadonnut. Haetaan vain bestsellereitä. Musiikissa jyräävät lordit ja idolsit. Sen sijaan yritys tehdä jotakin aikaansa edellä olevaa antaa hyötynsä vasta jälkipolville. Se on todella tärkeää, eikä sen arvoa voi rahassa mitata. Nyt kaikki ovat sellaiseen aivan liian tyytyväisiä.

Media on Röyhkän mielestä ahneuden läpitunkema. Se ei etsi uutta eikä uskalla kritisoida aikaansa, vaan tyytyy toistelemaan samoja viihteellisiä teemoja Paris Hiltonista tosi-tv-julkkiksiin. Pelataan varman päälle, ei uskalleta ottaa älyllisiä riskejä.

– Jopa sanomalehdissä oikeat uutiset painetaan taka-alalle ja viihdettä lisätään. Asiantuntevat toimittajat on siirretty syrjään ja tilalle on otettu tyhjää höpiseviä, trendikkäitä tyyppejä. Joukkomedia palvelee vain massaa, joka ei jaksa kiinnostua paremmasta.

Ne, jotka etsivät elämäänsä täydempiä sisältöjä, kääntyvätkin Röyhkän mukaan toisten lähteiden puoleen. Epäkaupallisempi taide, joka ei ahneille tuotantoyhtiöille kelpaa, leviää jo nyt internetissä.

– Voi olla, että musiikki ja kirjallisuuskin siirtyvät tulevaisuudessa kokonaan nettiin. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että vain pieni osa porukasta tietää, missä mennään. Valtavirtayleisö kuluttaa vain suurten yhtiöiden tuottamaa valtavirtaviihdettä.

Kuva: Hämäläinen Hanna-Kaisa

Tyhmiäkö me ihmiset olemme, kun hyväksymme kaiken tämän? Vai pahoja, ahneuden mädättämiä?

Röyhkä antaa synninpäästön, ainakin puolittaisen. Hänestä me olemme vain laiskoja. Ihminen on heikko: jos aika suosii ahneutta, ovat yksilötkin ahneita, ei se sen kummempaa ole.

– Ahneus työelämässä johtaa siihen, että ihmisistä puristetaan kaikki irti. Vapaalla ei jakseta kiinnostua mistään fiksusta, vaan otetaan se, mikä on helposti saatavilla. Toki se vie mielen köyhtymiseen.

Röyhkä oikein innostuu visioimaan, miten ihmisiä vedätetään heidän oman ahneutensa avulla. Koko kansa on aivopesty uskomaan, että onni syntyy isosta palkasta, hienosta kesämökistä, tilavasta asunnosta, lomamatkoista ja kalliista autosta. Kun aasille näytetään porkkanaa, se raataa yhä enemmän rahaa jonkun toisen kukkaroon.

– On syntynyt uudenlainen orjuus. Ensin tehdään töitä niska limassa, ja sitten on mahdollisimman nopeasti ja trendikkäästi nautittava lomalla kaikki mahdollinen, Röyhkä kuvailee, irvistys suupielessä.

Oravanpyörään on niin kovin helppo pudota mukaan, melkein kuin vahingossa.

– Joistakin omista vanhoista tuttavistani ja bändikavereistani on tullut musiikkialan vaikuttajia. Siinä näkee, miten ihmiset muuttuvat. Entiset ideologiat rapisevat, perheelle ei jää aikaa.

Eikö ahneudessa ole mitään hyvää? Röyhkä miettii kysymystä pitkään, mutta keksii sitten.

– Onhan se hyvä tietää, että ihmiset ovat ahneita. Silloin niitä voi ohjailla! Jos haluaa saada ihmiset toimimaan esimerkiksi ekologisessa mielessä oikein, pitää vedota ahneuteen, vaikka sakkorangaistusten avulla. Moraali on huomattavasti epämääräisempi asia. Sen avulla ei ihmisten ohjailu onnistu.

Entä sinä, Kauko, oletko itse vapaa ahneuden synnistä?

Röyhkä ei kiellä eikä myönnä. Omasta mielestään hän on saanut hyvän osan elämässään: omannäköisen taiteen tekeminen tuottaa sen verran, että toimeen tullaan. Yleisö ei odota yllätyksiä ja perheelle jää aikaa.

– Uraputki-ihmisten mielestä olen varmaan luuseri. Mutta en mä oikeastaan niistä autoista ja kesämökeistä edes välitä.

Kuva: Hämäläinen Hanna-Kaisa

Saarna on päättynyt. Taksissa matkalla pois haastattelupaikalta kysyn, haluaako Röyhkä lukea kirjoittamani jutun. Ei halua. Ei ennen eikä jälkeen julkaisemisen.

– Jos siinä on joku sävyero tai joku suuttuu sanomisistani, niin mitä sitten.

Ei: ahneudesta häntä ei voi syyttää, ei ainakaan julkisuuskuvan luomisessa.

Ei, vaikka sivulauseessa hänkin muistaa mainita, että uusi kirja on syksyllä tulossa.

Viikonvaihdetoimitus Sunnuntaisuomalainen täytti 25 vuotta tammikuussa 2023. Vuosipäivän kunniaksi julkaisemme kevään aikana uudelleen parhaita juttuja vuoden varrelta.

Lue aiemmin julkaistut juhlajutut:

uusimmat

Tarinat

Tarinat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

whatsApp

Whatsappilla:

Numeroon 050 3500 245

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi