Perustuslakivaliokunta vaatii selvennystä vastaanottorahan leikkaamista koskevaan lakiin

Turvapaikanhakijan vastaanottorahan perusosaa voidaan perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan leikata hallituksen ehdotuksen mukaisesti. Lakiesitystä on kuitenkin välttämätöntä selventää täydentävän vastaanottorahan osalta pykälän tulkinnanvaraisuuden takia.

Valiokunta toteaa lausunnossaan, että säännös, joka jättäisi viranomaiselle täysin vapaan harkintavallan ilman lailla sidottua oikeusharkintaa, ei täytä perustuslain vaatimuksia.

–  Muutosvaatimus on edellytys sille, että vastaanottorahan perusosan leikkaaminen voidaan toteuttaa, sanoo valiokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.).

Perustuslakivaliokunnan lausunto on yksimielinen.

^{Vastaanottorahan} perusosa on nykyisin yksin asuvalle 348 euroa kuukaudessa, jos vastaanottokeskus ei tarjoa esimerkiksi aterioita. Se pienenisi 300 euroon kuukaudessa.

Vastaanottorahaa myönnetään kansainvälistä suojelua hakevalle ja tilapäistä suojelua saavalle sekä ihmiskaupan uhrille, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa. Edellytyksenä on, että tuen saaja ei voi saada toimeentuloa muulla tavoin.

Vastaanottojärjestelmän toimeentuloturvan kokonaisuus koostuu vastaanottorahasta, käyttörahasta, vähäistä suuremmista terveydenhuollon kustannuksista sekä täydentävästä vastaanottorahasta. Vastaanottokeskus voi myös antaa asiakkailleen osan tuesta hyödykkeinä.

^Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain turvaama oikeus voidaan toteuttaa esimerkiksi tasamääräisillä tai harkinnanvaraisilla rahamääräisillä etuuksilla, luontaisetuuksilla tai palveluilla tai niiden yhdistelmällä.

–  Välttämätön toimeentulo ja huolenpito voidaan siten järjestää muutoinkin kuin rahamääräisillä etuuksilla, kuten suoraan hyödykkeillä.

Vestmanin mukaan täydentävää vastaanottorahaa koskevasta säädöksestä on käytävä kuitenkin yksiselitteisesti ilmi, että sillä turvataan viime kädessä ihmisarvoisen elämän edellyttämää välttämätöntä toimeentuloa ja huolenpitoa.

Asiasta tekee mietinnön hallintovaliokunta, jonka täytyy tehdä esitykseen tarvittavat muutokset.