VATTin tutkija: Hallitus tekee merkittävän valinnan, jos päättää tuista bensan hintakurimukseen – mitä kaikkea pitää myöhemminkin tukea, jos ne markkinahintojen kehityksen vuoksi kallistuvat?

Tutkijan mukaan hallitus tekee merkittävän poliittisen valinnan, jos se päättää ottaa käyttöön tukitoimia polttoaineen hintojen nousun takia.

Johtava tutkija Marita Laukkanen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) huomauttaa, että kyse on vain yhdestä kulutushyödykkeestä, ja hintojen nousu johtuu pääasiassa öljyn maailmanmarkkinahinnan noususta.

–  Kyllä tämä avaa tällaisen kysymysten sarjan, että mitä kaikkea pitää tukea, jos markkinahintojen kehityksen vuoksi ne muuttuvat kalliimmiksi kuin aiemmin? Entä, jos vaikkapa elintarvikkeiden hinta nousee roimasti? Laukkanen kysyy.

Polttoainekulut ovat Laukkasen mukaan suomalaisilla keskimäärin joitakin prosentteja kokonaiskulutuksesta, joten ne eivät ole hirveän suuri menoerä. Osalla ihmisistä polttoainekulujen osuus voi toki nousta selvästi tätä suuremmaksi, jos esimerkiksi työmatka on pitkä ja käytössä on paljon kuluttava auto. Heillä vuoden aikana tapahtunut hintojen voimakas nousu tuntuu, Laukkanen myöntää.

Hallituksen tavoitteena on pyrkiä auttamaan mahdollisimman ripeällä aikataululla suomalaisia, jotka kärsivät polttoaineiden ja sähkön hintojen noususta eniten. Heitä ovat esimerkiksi pienituloiset ja pitkien matkojen päässä asuvat ihmiset.

Laukkanen muistuttaa myös, että hurjat sähkölaskut, joista julkisuudessa on kuultu, voivat oikeastaan syntyä vain, jos on reaaliaikainen hinnoittelu sähkösopimuksessa eli niin sanottu pörssisähkösopimus.

Pörssisähkössä on riskinsä, sillä hinta vaihtelee paljon. Laukkanen pohtiikin, onko valtion rooli tulla hätiin, jos tällaisen sopimuksen tehneelle tulee kalliimpi ajanjakso.

Verohelpotus työmatkakuluihin voisi kohdentua oikein

Laukkasen mukaan julkisuudessa esillä olleista toimista verohelpotus työmatkakuluihin kohdentuisi niille, joihin polttoaineiden hinnannousu on kipeimmin osunut.

Aiemmin keskiviikkona Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen esitti työmatkavähennyksen omavastuun laskemista vähintään 600 euroon. Luku on nykyisin 750 euroa. Lehtinen kertoi STT:lle järjestön olevan avoin myös vähennyksen enimmäismäärän nostamiselle 7  000 eurosta.

Mikäli työmatkakulut nousevat osalla kansalaisista niin korkeiksi, ettei työssäkäynti enää kannata, tilapäinen verohelpotus voisi olla myös julkisen talouden näkökulmasta järkevää, Laukkanen pohtii.

Pysyvämpänä ratkaisuna huojennukset työmatkakulujen verotukseen löisivät kuitenkin hänen mukaansa ilmastotavoitteita korville.

–  Ilmastopolitiikan kannaltahan toiveena olisi, että polttoaineen hinnat ohjaisivat ihmisiä ostamaan vähemmän polttoainetta käyttäviä autoja ja ehkä miettimään myös sitä, missä asuu suhteessa työpaikkaan.

Laukkanen on perehtynyt tutkimuksessaan energia- ja ympäristökysymyksiin, ja hän on Suomen ilmastopaneelin entinen jäsen.

"Ansiotuloveron alentaminen ei kuulosta täsmätoimelta"

Poliitikot ovat väläyttäneet myös ansiotuloverotuksen alentamista ratkaisuksi ongelmaan.

–  Kyllähän se lisäisi käytettävissä olevia tuloja, mutta se olisi monimutkainen keino lähteä vastaamaan ongelmaan, Laukkanen toteaa.

Lisäksi sillä ei Laukkasen mukaan saataisi autettua tarkasti juuri heitä, joista eniten ollaan julkisuuden perusteella huolissaan eli pienituloisista, joilla ei ole varaa ajaa työmatkoja.

–  Ei kuulosta kovin täsmätoimelta julkisen talouden näkökulmasta.

Sama ongelma pätee hänestä polttoaineveron alentamiseen kautta linjan.

–  Se olisi todella kallis toimenpide. Lisäksi veroale auttaisi eniten keski- ja hyvätuloisia.

Hallituksessa on pohdittu niin sanottuun jakeluvelvoitteeseen muutoksia. Jakeluvelvoitteella edistetään uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä liikenteessä.

–  Jakeluvelvoitteen pienentäminen näkyisi pumppuhinnoissa, mutta en osaa sanoa, miten paljon sitä pitäisi pienentää, jotta se riittäisi kompensoimaan tapahtunutta hinnannousua, Laukkanen sanoo.