play

Vieläkö on metsämansikoita? Yhä vähemmän, sanovat asiantuntijat – syynä on maa- ja metsätalouden muutos

Kuva: Jarno Artika

Anne Salomäki / STT

Timoteinkorteen kerätyt rivit pikkuruisia ahomansikoita eivät välttämättä kuulu nykypäivän lasten kesäherkkuihin, toisin kuin monien heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten myös metsämansikkana tunnettua pientä marjaa tuli vastaan timoteitolkulla siellä täällä, nyt poimintapaikat ovat vähissä.

Ahomansikka nimittäin kaipaa olosuhteita, joita ei ole enää tarjolla entiseen tapaan. Luonnontuotealan toimialajärjestön Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) ohjelmajohtaja, professori Anne Tolvanen kertovat, että syynä on kasvuympäristöjen yksipuolistuminen erityisesti maa- ja metsätalouden käytäntöjen muuttumisen seurauksena.

– Ahomansikka kasvaa avoimilla kasvupaikoilla ja tarvitsee paljon valoa, mutta se on pienikokoinen kasvi. Kun muut valossa viihtyvät isommat kasvit kasvavat sen yli, ahomansikka ei pärjää niiden alla, Tolvanen sanoo.

Tienvarret pusikoituneet

Partasen ja Tolvasen mukaan karjatalouden siirtyminen tehotuotantoon ja metsälaiduntamisen väheneminen ovat osaltaan ajaneet ahomansikkaa ahtaalle. Lisäksi Partanen kertoo, että maaseutujen asutuksen harvenemisen vuoksi pikkuteiden varret ovat pusikoituneet, eikä matala kasvi enää pärjää porukassa.

Tolvanen sanoo, että ennen metsälaitumilla laiduntanut karja piti korkeiksi kasvavat kasvit kurissa, jolloin ahomansikan ja mesimarjan kaltaiset pienet kasvit saivat elintilaa. Nyt kun vastaavaa laidunnusta ei juuri ole, luontainen sukkessio eli elinympäristön vähittäinen muuttuminen on johtanut siihen, että heinät, horsmat ja vadelmat ovat päässeet rehottamaan.

Karjaa toki edelleen näkyy ulkona laiduntamassa, mutta eri tavalla kuin ennen. Tolvasen ja Partasen mukaan muutos on se, että karja laiduntaa nurmipelloilla, ei metsäpelloilla tai niityillä tai niiden yhdistelmillä. Nykyään joillakin alueilla tehdään luonnonsuojelullista niittämistä, jolla jäljitellään perinteisen karjatalouden vaikutusta.

Tehotuotannossa monimuotoisuus kärsii

Myös tulen pois jääminen on Tolvasen mukaan vähentänyt ahomansikkaa. Hän sanoo, että metsiä ei ole enää tapana kulottaa, koska se on kallista ja riskialtista.

– Ahomansikan nimessä aho tarkoittaa kaskiahoa. Kun kaskenpolttoa harrastettiin, poltettu alue pysyi jonkin aikaa auki, ja se oli hyvä esimerkiksi ahomansikalle ja mesimarjalle, hän sanoo.

Kun kaskea poltettiin eri aikoihin eri puolilla, pienille ja paljon ravinteita sekä valoa tarvitseville kasveille löytyi aina sopivaa kasvupaikkaa.

Metsätalouden muuttuminen on muutenkin kurittanut ahomansikan kasvumaita. Tolvanen sanoo, että 70-luvulla alkanut tehostaminen niin maa- kuin metsätaloudessa on johtanut siihen, että nykyisin on joko metsää tai peltoa, ei niiden yhdistelmiä.

Kun ympäristö yksipuolistuu, vain vahvimmat pärjäävät. Se tarkoittaa monimuotoisuuden heikkenemistä.

– Jos hirveän intensiivisesti halutaan puuta tai viljaa tai karjaa, monikäyttöisyys luonnossa vähenee. Tehotuotanto johtaa siihen, että kasvillisuus ja eläimistö yksipuolistuvat, Tolvanen huomauttaa.

Kyse onkin Tolvasen mukaan ensisijaisesti tasapainosta: jos keskitytään voimakkaasti yhteen asiaan, muut kärsivät.

Parhaina vuosina 30 kilon saalis

Tilanne voi myös muuttua. Partanen sanoo lammastalouden olevan kasvussa, ja lampaat ovat hänen mukaansa hyviä pitämään pusikoita kurissa. Tolvanen muistuttaa, että ihmiset voivat esimerkiksi tehdä mökkipihoilleen niittyjä, joissa pienetkin kasvit viihtyvät.

Täysin kadonnut ahomansikka ei edelleenkään ole, ja etsivä kyllä löytää. Pohjois-Savossa Leppävirralla asuva entinen marja-alan yrittäjä Jouni Porvari kertoo keränneensä viime vuonna parikymmentä kiloa.

– Varmaan olisi löytynyt enemmänkin, jos olisi aktiivisemmin poiminut. Parhaina vuosina keräsin noin 30 kiloa, hän sanoo.

Vaikka Porvari tietää, mistä marjaa saa, yleisesti hän sanoo metsämansikoiden vähentyneen. Poimimispaikat ovat entisiä lehmälaitumia, mutta vuosien kuluessa monet aukot kasvavat umpeen.

Enää Porvari ei myy metsämansikkaa, vaan saalis menee omaan käyttöön ja lähipiirille. Vaikka ahomansikan sanotaan menettävän arominsa pakastaessa, Porvaria ei pakkanen pelota. Hän kerää marjat suoraan pieniin, noin 150 grammaa vetäviin rasioihin.

– Silloin marjat pysyvät irtonaisina, ja niitä voi käyttää vaikkapa täytekakkuun. Jos marjoja kerää isoon astiaan, ne mehustuvat ja tulee mössöä.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi