Emmi Itäranta luo jännitystä puhtaan veden puutteesta

Kirjat: Emmi Itäranta - Teemestarin kirja
Teos 2012. 258 s.

Emmi Itärannan tule-vaisuusfantasia Teemestarin kirja vie lukijan ajassa meidän elinympäristöämme uhkaavien maailmankatastrofien tuolle puolen. Romaani voitti kustannusyhtiö Teoksen scifikirjoituskilpailun, johon tarjotuista yli 350 tekstistä loppuratkaisun tekivät kirjailijat Johanna Sinisalo ja Mikko Rimminen.
Itäranta (s. 1976) työskentelee Kentin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Hän on toiminut muun muassa dramaturgina, käsikirjoittajana, teatterikriitikkona ja tiedottajana.

Teemestarin kirjan päähenkilö on nuori Noria Kaitio. Hän perii isältään suvun tradition pitää teemajaa ja järjestää teeseremonioita asiakkaille. Teeseremonia viittaa itämaiseen kulttuuriin. Norian kotikylä on kuitenkin jossain nykyisen Suomen Lapin alueella. Kulttuurit ja vallat ovat sekoittuneet.
Noria on kirjan kertoja. Hän elää ”nykyismaailmassa”. Sitä ennen on ollut ”entismaailma”, joka katosi melko tarkkaan, kun napajäät sulivat ja meret peittivät suuret kaupungit. Lisäksi on ollut Hämärän vuosisata, jonka epäselvien tapahtumien aikana tieto entismaailmasta väheni entisestään. Tunnettu ajanvirta on katkennut tai kadonnut. Se tarkoittaa ihmisen historian katoamista.
On aina kiinnostavaa, millä tavalla fantasiakirjailija yhdistää lukijoilleen tutun todellisuuden tulevaisuuskuvitelman maailmaan. Itäranta rakentaa aika hauskan kattauksen. Entismaailma on ollut ikään kuin kauan sitten. Kylän läheisestä valtavasta muovihaudasta löytyy kuitenkin huonosti maatuvien muovipussien seasta toimiva cd-soitin ja äänitteitä.
Nykyismaailmassa on rautateitä ja aurinkoenergialla toimivia pieniä viestinlaitteita, mutta ei juuri muuta teknologiaa eikä ainakaan autoja ja asvalttiteitä. Öljy on loppunut.

Norian rinnalla kertomuksen toinen päähenkilö tai pääelementti on vesi. Teemestariudessa ihminen ja vesi ovat yhtä. ”Vedellä ei ole alkua tai loppua, eikä niitä ole myöskään teemestarin liikkeillä hänen valmistaessaan teetä.”  
Ihminen on olemukseltaan paljolti vettä ja elääkseen täysin riippuvainen vedestä.  Isä opastaa Noriaa ymmärtämään, että teemestarit ovat veden palvelijoita.
Kun meret valtasivat mantereita, myös järvet ja joet kävivät vähiin. Norian maailman suurin ongelma on puhtaan juomaveden puute. Merivedestä tislataan suolatonta ja kutakuinkin juotavaa ja sitä jaetaan ihmisille pieninä annoksina.
Uuden Qianin suurvalta hallitsee myös entistä Skandinaviaa. Armeijan sotilaat marssivat diktatuurin merkkeinä Noriankin kotikylässä.
Sotilaat valvovat vesirikollisuutta. Ihmisillä ei ole lupaa hyödyntää maanalaisia vesisuonia eikä lähteitä. Näin tarina muuttuu jännäriksi, sillä teemestari tarvitsee aidosti puhdasta vettä. Teemestariuteen kuuluu salaista vesitietoa. Heillä on myös tallella entismaailmassa käytettyä paperia ja päiväkirjoja. Nykyismaailmassa paperikirjat ovat harvinaisuuksia.

Vesi tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen vertauskuvallisuuteen. Itärannan kieli on lähdeveden kirkasta. Veden merkitys kaikelle elämälle ilmaistaan teoksessa vastaansanomattomasti. Tämä asia ei tietenkään ole ennenkuulumaton ja Itärannan kirja on muutenkin osin tutunoloista kuvitelmaa. Nykymaailman todelliset uhkat vaikuttavat aika laajalla rintamalla tulevaisuuskirjallisuuteen.
Itärannan hieno oivallus on yhdistää teeseremonian ikiaikaisuus kadonneeseen aikaan. Seremonia symboloi ihmisen sidosta toisiin ihmisiin ja luontoon. Kuten tarinassa toistuvasti todetaan, seremonia on ohi, kun vesi on lopussa.