Joensuun sarjakuvaseuran uutuus on monipuolinen kauhusarjakuva-antologia, jossa lyhyys on valttia

Post mortem - Joensuun sarjakuvaseuran kauhujulkaisu

Joensuun sarjakuvaseura 2021

Toimituskunta: Kaisa Lehikoinen, Timo Heikura, Roope-Santeri Nieminen, Kimmo Niiranen, Mika K. Saarelainen, Jokke Saharinen ja Esa Turunen.

Tekijät: Jimi Alppimaa, Jusa Hämäläinen, Miia Jääskeläinen, Noora Kaikkonen, Lauri Kinanen, Arttu Koistinen, Tuomas Koivurinne, Roope-Santeri Nieminen, Kimmo Niiranen, Sanna Nuutinen, Meri-Kukka Okkonen, Sami Pehkonen, Lili Peltola, Ville Rautiainen, Mika K. Saarelainen, Jokke Saharinen, Juho Sihvonen, Laura Torvinen, Esa Turunen, Vesa Vitikainen, Erkki Waan ja Juha Wuorinen.

Joensuun sarjakuvaseura jatkaa hyväksi havaitulla linjalla oman julkaisutoimintansa suhteen. Viime vuoden lopulla ilmestynyt seuran Post mortem -kauhuantologia jatkaa sitä edeltäneen Pinnan alla -sarjakuvakokoelman viitoittamalla tiellä marssittaen tällä kertaa eteen aimo annoksen kauhusarjakuvia.

Antologian kauhuteema on saanut monien sarjakuvataiteen ystävien mielikuvituksen ja kynän liikkeelle. Edelliseen sarjakuvaseuran julkaisuun verrattuna sivumäärä onkin noussut reippaasti.

Post mortemiin on valikoitunut reilu parikymmentä sarjakuvanovellia, ja julkaisuun on mahdutettu myös muutamia monisivuisempia tarinoita. Julkaisusta saakin monipuolisesti maistiaisia kauhusarjakuvagenrestä koko komeudessaan.

^{Kauhu teemana} on antanut sarjakuvien tekijöille vapaat kädet - julkaisussa vilisee vampyyrejä, lykantrooppeja ja muita hirviöitä, mutta mukana on myös psykologisia kauhukertomuksia, selittämättömiä kohtaamisia sekä kummallisia ilmiöitä.

Osa tarinoista herättää enemmän vastenmielisyyden ja inhon tunteita kuin vilunväristyksiä, osa taas onnistuu aiheuttamaan spontaaneja naurunpyrskähdyksiä.

Koska julkaisun teema on itsessään monitahoinen, sarjakuvat ovat varsin sekalainen seurakunta, joissa ei ole kattoteeman lisäksi juurikaan yhteneväisyyksiä.

Näin laajan tematiikan käsittelyyn olisi viisasta valita toinen yksityiskohta tai aihepiiri, joka nivoisi sarjakuvia paremmin yhteen ja tekisi julkaisusta yhtenäisemmän.

Edelliseen Pinnan alla -julkaisuun verrattuna uudemman polven sarjakuvantekijöitä on Post mortemissa vähemmän. Julkaisuun valikoitujen sarjakuvien tekijöistä useimmat ovat jo pidemmän linjan piirtäjiä tai kuvittajia, mikä näkyy esimerkiksi erilaisten piirtotekniikoiden taidokkaana hallintana.

Hyvä asia kuitenkin on, ettei vasta-alkaneita sarjakuvapiirtäjiä ole jätetty julkaisun ulkopuolelle - Sami Pehkosen The Tardy girl returns ei yllä piirrosjäljeltään julkaisun kärkikastiin, mutta se on juonellisesti virkistävä teos, kun sitä peilaa muuhun antologian sisältöön.

^{Vilahtelee antologiassa} paikallisväriäkin pieninä makupaloina. Esimerkiksi Esa Turusen Liturgiassa kurkistetaan Rantakylässä piilottelevan Azathot-jumaluuden kulttimenoihin, ja Sanna Nuutisen Taitajien yö kuvailee, mitä karmivaa opiskelijat puuhaavat myöhään iltaisin Itä-Suomen yliopiston kampuksen Taitolassa.

Parhaimmillaan Post mortem on lyhyiden, vain muutaman sivuisen pituisten sarjakuvien kohdalla.

Esimerkiksi kahden sivun pituinen Noora Puolamäen Fred the unlucky skeleton riemastuttaa tummanpuhuvalla kuvituksellaan sekä humoristisen nihilistisellä käsikirjoituksellaan.

Jokke Saharisen yksisivuinen AD 2021 on paitsi jatkoa edellisessä antologiassa julkaistulle työlle, myös loistava esimerkki kuinka yhdellä sivulla, kolmella pelkistetyllä ruudulla ja kahdeksalla tekstilaatikolla saadaan aikaan niskakarvat pystyyn nostattava tarina.

Antologiassa julkaistut muutamat kymmeneen sivuun yltävät sarjakuvat katkaisevat hieman ikävästi lukukokemusta, kun tarinaan joutuu keskittymään huomattavasti muuta kokonaisuutta pidempään.

Kaikkiaan Post mortem on paketti monipuolista kauhusarjakuvaa, josta hyvinkin erityyppisen kauhun ystävät voivat löytää omat helmensä. Esimerkiksi julkaisun kansitaiteesta vastanneen Mika K. Saarelaisen Huuto nummella vetoaa luultavasti Shokki-kauhusarjakuvalehteä lukeneiden sukupolveen, sen verran samankaltaisuutta on löydettävissä.

Selkeimmät käytännön puutteet löytyvät julkaisun paikoin epätasaisessa taitossa ja osittain puhekuplien tekstityksistä, sillä joidenkin sarjakuvien luettavuutta haittaa epätasaisesti ja päällekkäin liukuva fontti.

Tällaiset pienet yksityiskohdat ovat kuitenkin tärkeitä onnistuneen lukukokemuksen saavuttamisessa, joten niihin olisi jatkossa hyvä kiinnittää tarkempaa huomiota.