Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaina muiden muassa Ukrainassa sotineen suomalaisen tarina sekä Neuvosto-Karjalaan loikanneiden tragedia

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kilpailee tänä vuonna kuusi teosta.

Ehdokkaat ovat Heini Junkkaalan kirjoittama elämäkerta Pirkko Saisio – Sopimaton, Tuomas Kyrön kirjoittama Ukrainan puolella sotineen suomalaisen elämäkerta Aleksi Suomesta, Neuvosto-Karjalaan loikanneista kertova Antti Järven Minne katosi Antti Järvi?, luonnonmetsiämme kuvaava Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Pohjoistuulen metsä, Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia sekä Sonja Saarikosken Naisvangit – Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa.

Voittajan valitsee tänä vuonna lastenkirjailija Linda Liukas. Voittajateos julkistetaan 29. marraskuuta.

^Ehdokkaat valinnut lautakunta katsoo, että Sepon ja Kovalaisen Pohjoistuulen metsä -teos oli tehtävä nyt, koska myöhemmin voi olla myöhäistä. Kirjan kuvatodisteet näyttävät "kuin ihmeen kaupalla säilyneet sirpaleet" eli sen, mitä Suomen luonnontilaisista metsistä on jäljellä.

–  Lukija tuntee epätoivoa korvaamattoman katoamisesta, mutta myös äkkinäistä paloa: on päästävä metsään, palkintoperusteissa todetaan.

Junkkaalan Saisio-elämäkertaa lautakunta kiittelee suureksi ja villiksi kertomukseksi "ihmisestä, joka ei asetu mihinkään ennalta tarjottuun muottiin". Lisäksi kirjan kuvaillaan uudistavan elämäkertojen kerrontaa.

^{Kyrön Aleksi Suomesta} -teoksen lautakunta sanoo näyttävän lukijalle Ukrainan taistelutantereen suomalaisen sotilaan silmin ja ilman filtteriä. Julkistustilaisuudessa Kyrö kuvaili päähenkilö Aleksia tuntemattomaksi sotilaaksi, jonka kautta syntyy sammakkoperspektiivi sodan kuraportaan todellisuuteen.

Järven teoksessa kirjailija lähtee etsimään ensin rajan taakse ja sitten suvun muistoista kadonnutta sukulaista. Lautakunnan mukaan teos avaa uudesta ja yllättävästä näkökulmasta sen, mitä meille on opetettu yksinkertaisena totuutena Karjalasta.

^{Julkistustilaisuudessa} Järvi kertoi suvussaan kulkeneesta häpeästä ja surusta, joka suvussa on kulkenut, kun perheenjäsen oli omasta tahdostaan päättänyt jäädä luovutettuun Karjalaan. Jalanjälkiä seuraamalla hän pääsi kurkistamaan tarinoihin, joita ei ole kerrottu.

–  Jos jotain kirjaa tehdessä opin, se on se, että häpeällä on suuri voima vaientaa asioita, hän sanoi.

Saarikosken naisvankeja käsittelevää kirjaa lautakunta kehuu teokseksi, jossa kriittinen ajattelu, toisen asemaan asettuminen ja kerronnallinen laatu yhdistyvät mestarillisella tavalla. Saarikoski itse kertoi teoksensa tarinoiden olevan kirjoittamatonta historiaa, josta monellakaan ei ole tietoa. Lisäksi hän sanoi toivovansa, että jonain päivänä väite mahdollisuuksien tasa-arvosta Suomessa olisi totta.

Lautakunnan mukaan Huotarin ja Mäkipellon teos Sensuroitu ravistelee aiemmin opittua ja romuttaa sitkeitä käsityksiä kutsumalla lukijan tarkastelemaan kaukaisia alkuperäislähteitä. Mäkipelto huomautti tilaisuudessa, että historiassa ei ole yhtäkään vaihetta, jolloin olisi ollut olemassa vain yksi Raamattu.

–  Meillä ei ole mitään alkuperäisversiota näistä teoksista, meillä on kopioiden kopioiden kopioita, käsikirjoituksia, jotka poikkeavat toisistaan. Näitä poikkeavuuksia tutkimalle pääsee myös niiden muutosten äärelle.

^{Tietokirjallisuuden} Finlandia-palkinto tuo sen saajalle 30  000 euroa.

Suomen Kirjasäätiö jakaa Finlandia-palkinnot vuosittain kolmessa kategoriassa. Tietokirjallisuuden lisäksi tunnustus myönnetään kaunokirjallisuudessa sekä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kirjallisuuden Finlandia juhlistaa lukemista ja laadukasta suomalaista uutuuskirjallisuutta.

Tietokirjallisuuden Finlandia (tuolloin virallisella nimellä Tieto-Finlandia) myönnettiin ensi kertaa vuonna 1989. Ensimmäisenä palkinnon sai Erik Tawaststjerna teossarjasta Jean Sibelius 1–5.