"Minulla on ollut nuoresta asti mantereen kokoinen auktoriteettikammo", kertoo esikoisromaanillaan Finlandia-ehdokkaaksi ponnahtanut joensuulaiskirjailija Sami Tissari

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisessa 29.3.2022.

Sami Tissari, 51, ajatteli esikoisromaaninsa metsissä työskennellessään. Kun hän töiden jälkeen istahti kirjoittamaan, asiat oli valmiiksi ajateltu. Metsurin päivätyö ja kirjoittaminen ovat Tissarin mielestä täydellinen pari.

- Saan kulkea metsässä luovassa tilassa. Ei ole palavereita tai raporttien kirjoittamista. En pystyisi olemaan muussa kuin vapaassa työssä. Minulla on ollut nuoresta asti mantereen kokoinen auktoriteettikammo, Tissari kertoo.

Metsissä Tissari on oppinut havainnoimaan ja näkemään pienistä merkeistä kuka siellä on liikkunut ja mitä siellä on tehty vuosikymmenten aikana. Työstä merkityksellistä tekee vapaus.

Vapautta ei puolestaan ole Tissarin esikoisromaanissa Krysa. Teos sijoittuu totalitaariseen Neuvostoliittoon, ikään kuin vaihtoehtoiseen historiaan.

^{Tissari sai} idean romaanilleen vuonna 2018 tieteensosiologisesta tutkimuksesta, joka käsitteli tietojenkäsittelytieteilijä Marvin Minskyä ja tekoälyn kehittämiseen erikoistunutta Frank Rosenblattia. Molemmat päätyivät hahmoiksi Tissarin romaaniin.

- Kyseinen Mikel Olazaranin 1990-luvulla kirjoittama tutkimus on populaari, hauska ja traaginen. Minulla kehittyi siitä mitä jos -ajatus.

Kyse oli kahdesta eri polusta koneälyn kehittämiseen. Minsky edusti ohjelmointia ja Rosenblattin ajatuksena oli orgaanisen otuksen simulointi. Rosenblattin näkemys voitti, ja nykyään häntä kutsutaan syväoppimisen isäksi.

^{Tissari pohti}, mitä jos Rosenblatt ei olisikaan kuollut vuonna 1971 veneonnettomuudessa. Romaanissa hän kehittää Neuvostoliitossa salaisessa tukikohdassa tekoälyn Krysan. Nuorena Neuvostoliitosta Suomeen muuttava Pavel Anatolevits Dybenko joutuu seuraamaan mitä sivilisaatiolle tapahtuu, kun Krysa lopulta sammuu.

- Pavel on vähän kuin jokamies, joka haluaa kertoa muista kuin itsestään. Pavel kertoo ihmisistä, jotka on tuntenut, mutta jotka ovat kuolleet. Krysa on ikään kuin kuolleiden kirja, Tissari esittelee.

Pavel on monessa suhteessa ulkopuolinen, ja hän on tullut tehneeksi vahingossa traagisen teon. Hänen salaisuutensa on tietää, miksi yhteiskunnalle kävi kuten kävi.

- Hän on maailmankaikkeuden voimien riepoteltavana ollut ihminen, mutta humaani.

^{Spekulatiivisen} fiktion ja dystopian elementtejä omaava romaani etenee epäkronologisesti mielteiden mukaan.

- Rakenne on velkaa Benvenuto Cellinin 1500-luvulla kirjoittamalle omaelämäkerralle. On viehättävää, miten hän roiski tekstiin mitä vain mieleen tuli.

Juonen langat pysyivät käsissä karttojen avulla. Tissari piirsi henkilöhahmojen välille viivoja, miten he liittyvät toisiinsa ja kirjoitti ylös tapahtumia.

- Menin päähenkilön nahkoihin, ikään kuin hänen muistonsa olisivat minulle istutettuja. Mietin mitä minulle tulisi mieleen jostakin asiasta. Otin palasia, ja kun ne olivat kasassa, hajottelin niitä ja sijoittelin, miten vaikutti hyvältä.

Romaanissa on moniin suuntiin meneviä polkuja, jotkin päättyvät kesken, toiset risteävät. Krysa on ikään kuin simulaatio ihmisen muistin toiminnasta.

^{Tissarille oli} hauskaa ideoida romaanin maailma spekulatiivisista lähtökohdista.

- Tarkoitukseni on kommentoida kirjalla nykymaailmaa. Spekulointi antaa sille hyvän näyttämön, ikään kuin länkkärielokuvat moraalisille pohdinnoille.

Tissari näkee, että olemme tietotekniikan, digitalisaation ja tekoälyn mullistuksen keskellä. Puolestaan 30 vuotta sitten ensimmäisellä atk-kurssillaan hän ajatteli Excel-taulukoiden äärellä, että se ei tule ikinä kiinnostamaan ketään.

Romaanissa on paljon tietotekniikkaa ja sen historiaa, joista Tissari teki taustatyötä. Muutoin hän hyödynsi romaanissaan vuosikymmenten aikana lukemiaan asioita.

- Minulla on hyvä muisti ja pystyn pitämään mielessä isoja kokonaisuuksia. En juurikaan tee muistiinpanoja. Mielestäni epäoleelliset asiat unohtuvat ja saavatkin mennä.

^{Tissari kirjoitti} Krysan ennen Ukrainan sotaa. Nyt romaani tuntuu hänestä hirtehiseltä. Teoksessa on kuvitelma, miten Neuvostoliitto ei koskaan katoakaan.

- Venäjällä matkaillessani huomasin, että Moskovasta itään se ei ole kadonnutkaan. Putin on sanonut, että Neuvostoliiton hajoaminen on ollut suuri tragedia. Siitä voisi lukea, että hän haluaa sen takaisin. Tavallaan hän saikin, kun nyt ruplalla ei voi ostaa mitään.

Krysassa on ajatuksena, että totalitarismissa käy aina huonosti. Tissari sanoo, että sellainen yhteiskunta ei pysty uusiutumaan: se joko on sellainen kuin on tai romahtaa.

- Neuvostoliitto oli poliisivaltio. jos heillä olisi ollut Krysan kaltainen vehje, jolla tarkkailla kaikkia, tottahan he olisivat ottaneet sen käyttöön. Tietotekniikan tultua Neuvostoliitossa oli utopioita saada sosialismi toimimaan tarpeeksi hyvillä tietokoneilla. Ne olivat vain jäljessä lännen tietotekniikkaa. Krysassa kuvitelma on, että he saivat koneen, jolla romahtava jättiläinen klenkuttaa eteenpäin.