Irlannin noita, Kroatian korvamato ja kiistelty Israel – tässä ovat lauantain euroviisufinaalin kiinnostavimmat esitykset

Euroviisujen finaali kisataan lauantaina poikkeuksellisen jännittyneissä tunnelmissa Israelin osallistumisen ja siihen kohdistuvan vastustuksen vuoksi. STT esittelee kilpailun puhutuimmat ja kiinnostavimmat esitykset. Kappaleet ovat siinä järjestyksessä, jossa ne kuullaan finaalissa.

Ukraina: Alyona alyona & Jerry Heil: Teresa & Maria

Ukraina tunnetaan erittäin kovatasoisena viisumaana, eikä se petä tälläkään kertaa. Neitsyt Mariasta ja Äiti Teresasta inspiroitunut jylhä kappale muistuttaa, että kaikki pystyvät suuriin tekoihin.

Maailmantähtien musiikkivideoita tehnyt Tanu Muino on ohjannut kappaleelle näyttävän lavaesityksen, joka ei anna unohtaa todellisuutta Ukrainassa. Kun laulaja Jerry Heil kiipeää kallionkielekettä ylös, taustagrafiikka näyttää putoavilta ohjuksilta.

Ukraina on potentiaalinen voittajaehdokas tänäkin vuonna, mutta sen mahdollisuuksia voi haitata esiintymispaikka: toisena esiintynyt maa ei ole koskaan voittanut Euroviisuja.

Hollanti: Joost Klein - Europapa

Hollannin Joost Klein tuo viisulavalle teknojytää ja hauskanpitoa EU:n sinisessä värissä. Vapaasta liikkuvuudesta iloitseva Europapa on uusin versio viisuissa tutuksi käyneestä "matkustan ympäri Eurooppaa" -teemasta.

Erilaisia tekno- ja ravemusiikin alalajeja yhdistelevä kappale on yksi tämän vuoden suurista korvamadoista.

Artisti on kertonut kappaleen olevan oodi Euroopalle ja hänen edesmenneelle isälleen.

Israel: Eden Golan - Hurricane

Israelin viisu on kiistatta vuoden puhutuin, vaikka musiikilla keskustelun kanssa on hyvin vähän tekemistä.

Hetken näytti jo siltä, ettei Israelia viisuissa nähtäisi, sillä October Rain -kappaletta pidettiin liian poliittisena viisuihin, eikä yleisradioyhtiö KAN halunnut sitä muuttaa. Maan presidentin puututtua peliin tekstiä kuitenkin muokattiin, ja viisuihin lähetettiin Hurricane.

Kappale on laadukas voimaballadi, jonka voi hyvinkin odottaa saavan ääniä myös niiltä, jotka haluavat katsoa kilpailua epäpoliittisten lasien läpi ja arvioida puhtaasti musiikkia. Myös poliittisia tukiääniä on epäilemättä odotettavissa.

Espanja: Nebulossa - Zorra

Zorra tarkoittaa espanjaksi naaraskettua, mutta sillä on myös toinen merkitys – vapaa suomennos voisi olla vaikkapa lortto.

Zorra ottaa haukkumanimen omiin nimiinsä ja juhlistaa naisten vapautta tehdä ihan mitä huvittaa. Kappale tuntuu tänä vuonna olevan monen guilty pleasure, vaikka ei kai iskevästä kasaridiskosta nauttimisessa pitäisi olla mitään hävettävää.

Solisti Mery hehkuu kokeneen diskodiivan karismaa, vaikka aloitti musiikkiuran vasta yli viisikymppisenä.

Kappaleen sanomasta voi löytää yhtymäkohdan Suomen No Rulesiin – ole kuka olet, äläkä välitä muista. Nebulossan tanssijoiden asut puolestaan kilpailevat Windows95manin kanssa vuoden rohkeimpien asujen tittelistä.

Irlanti: Bambie Thug - Doomsday Blue

"Vuoden intensiivisin esitys" tuntuu Irlannin kohdalla vähättelyltä. Luvassa on pimeää noituutta, pentagrammeja ja demonista kirkunaa.

Raskaana runnovaa musiikkia keventävät lyhyet herkät hetket, mutta hypnoottinen tunnelma ei katoa niissäkään.

Tästä esityksestä on vaikea irrottaa katsettaan. Perheen pienimpien silmät voi tosin joutua peittämään.

Britannia: Olly Alexander - Dizzy

Britanniaa edustaa Years & Years -yhtyeen solistina tunnetuksi tullut poptähti Olly Alexander, joka esiintyi Ilosaarirockissa viime kesänä.

Tanssittavassa Dizzyssä voi kuulla 1980-luvun ja vuosituhannen vaihteen vaikutteita. Lavalla se nousee uudelle tasolle esityksellä, joka tarjoilee illan oivaltavinta kameratyötä.

Alexander tanssijoineen nähdään likaista pukuhuonetta muistuttavassa lavasteessa nyrkkeilyteemaisissa asuissa. Hetkittäin roisi koreografia on ollut joillekin liikaa – jopa Euroviisuissa.

Italia: Angelina Mango - La noia

Musiikilliseen perheeseen syntynyt Angelina Mango on vasta uransa alussa, mutta on lyhyessä ajassa saavuttanut Italian musiikkikentällä suuren suosion.

Artisti on kertonut La Noian inspiroituneen Latinalaisen Amerikan cumbia-rytmeistä. Kappaleen nimi tarkoittaa tylsyyttä, jonka olemusta tekstissäkin vatvotaan.

Angelina Mangon karismaa ja upeaa lauluääntä tukee tyylikkään maksimalistinen lavaesitys, kuten italialaisilta sopii odottaa.

Suomi: Windows95man - No Rules!

"Mitä minä juuri katsoin" saattaa hyvinkin olla lause, jota Suomen esityksen ensimmäistä kertaa nähneet ovat tänä vuonna toistelleet eniten.

Intohimoisimpien viisufanien ja viisuja paikan päällä seuraavan median vastaanotto on ollut varsin kalsea, mutta semifinaalissa ja yleisöharjoituksissa areena on ollut liekeissä.

No Rules on silkkaa hauskanpitoa, joka saattaa kerätä finaalissa suurenkin yleisöäänipotin.

Sveitsi: Nemo - The Code

Yksi vuoden suurimmista ennakkosuosikeista on genrerajoja ylittävä, hengästyttävään tahtiin etenevä kappale siitä, kuinka laulaja Nemo löysi oman muunsukupuolisuutensa.

Laulusuoritus on suorastaan käsittämättömän taidokas ja tarkka siihen nähden, mihin tahtiin Nemo lavalla hyppii, keikkuu ja kieppuu.

Musiikillisesti monitahoinen kappale on tuotu lavalle onnistuneen yksinkertaisesti, kieppuvaa lautasta muistuttavaan lavasteeseen ja laulajan karismaan luottaen. Esityksen taustalta löytyy sama luova johtaja kuin Suomen No Rulesilla, ruotsalainen Fredrik "Benke" Rydman.

Kroatia: Baby Lasagna - Rim Tim Tagi Dim

Baby Lasagna eli Marko Purišić on noussut Kroatian karsinnan varasijalta viisujen ehkä suurimmaksi fanisuosikiksi.

Kappaleen inspiraationa oli nuorten kroatialaisten "joukkopako" maasta parempien työmahdollisuuksien perässä. Musiikillisesti Rim Tim Tagi Dim ei ehkä tarjoile mitään ennenkuulumatonta, mutta on eittämättä yksi vuoden tarttuvimmista kappaleista.

Useampaa kuuntelukertaa ei tarvita, sillä sekä alun riffi että kertosäkeen huudatuskohdat iskevät päähän jo kerrasta – ja sehän on Euroviisuissa tietenkin eduksi.

Ranska: Slimane - Mon Amour

Valkoisessa asussa esiintyvä Slimane esittää varsin perinteisen balladin. Rakkautta tulvivine teksteineen ja kameran kosketteluineen esitys on ehkä jo liiankin siirappinen. Tämän vuoden viisuissa tempo on kuitenkin yleisesti kova, joten herkkä rakkauslaulu voi erottua joukosta kaivattuna hengähdystaukona.

Esityksen huippukohdasta on vaikea olla vaikuttumatta. Se kuullaan, kun Slimane astuu mikrofonista muutaman askeleen taaksepäin ja kajauttaa kertosäkeen areenalle kokonaan ilman säestystä.