play

"Näyttelijät ovat hyvin taitavia aistimaan asioita, ja jokaisen pitää tietää, että he ovat tärkeitä", toteaa elokuvaohjaaja Markku Pölönen, jonka kuvausten tunnelmaa näyttelijät kiittelevät

Kuva: Marko Puumalainen

Veikko Huotari

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 20.10.2021.

– Oletteko ajatellut mahdollisesti ostaa porkkanoita ja muita juurikasveja talvivarastoon? kysyy Hamsteri oudon innokkaasti.

– Mitä? Porkkanoita? hämmästyy Rurik.

– Ja punajuuria. Perunoita, sanoo Hamsteri.

Syksy on pukenut viljavan, hiljaisesti kumpuilevan maaseudun kellansävyihin. Tuoksuu kostealle maalle. Tuulen sielu on kylmä, eikä pilkahteleva aurinko enää pysty sitä lämpimäksi neuvottelemaan.

Näsijärveltä käynyt puhuri on pudottanut maahan paksun, kahisevan kerroksen lehtiä, koivua ja vaahteraa. Ne tuntuvat hieman liukkailta jalan alla, varsinkin niissä pihatien mutaisissa kohdissa, joista idyllisen, yli satavuotiaan rantahuvilan pihaan on kuljetettu autokuormittain kuvaustekniikkaa.

Kameroita, mikrofoneja, jalustoja ja puomeja. Ja paljon muuta.

– Äsken tehtiin lämpöä, niin olisi raakaa, jos nyt olisitkin aivan kylmä, ohjaaja Markku Pölönen ohjeistaa näyttelijä Vilma Kinnusta, joka valmistautuu Telluna kohtaukseen, jossa hänen aviomiehensä Rurik sekä naapurissa asuva mies nimeltä Hamsteri ovat palaamassa huvilalle suuren halkokuorman kanssa.

Pitäähän talveksi olla pinoittain honkapuuta, jotta ollaan turvassa pakkasia vastaan ja säilyy toiveikas talvimieli, kuten Veikko Huovinen Hamsterit-romaanissaan vuonna 1957 kirjoitti.

Tämä törmällä seisova kaunis puuhuvila on tärkein kuvauspaikka Hamsterien uudessa elokuvaversiossa, jonka Pölönen sekä jo Oma maa -elokuvassa dramaturgina toiminut, muusikkonakin tunnettu Paula Vesala ovat käsikirjoittaneet romaanin pohjalta.

– Ja pieni hymy sinne loppuun, Pölönen pyytää Kinnuselta, ja saa sen. Juuri sopivan.

Kinnusen saama pyyntö on juuri hetkeä ennen sovittu Pölösen ja Vesalan kesken. Tunnelman on oltava juuri oikea, joten käsikirjoitusta muokataan hieman.

Kuva: Marko Puumalainen

Klaffi kalahtaa, kamera ja ääni käyvät, Kinnunen kävelee pitkin huvilan kuistia oikeaan kohtaan ja hymyilee. Niin vähäeleisen kauniisti kuin lahjakas näyttelijä osaa.

– Oikein, oikein hyvä, hyvä Vilma, Pölönen kehuu.

Seuraavassa kuvassa pihaan ajetaan sitten se halkotraktori, mutta vielä ei ole sen aika. Siihen on kymmenen minuuttia.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kyllähän tässä ollaan Huovisen Veikolla töissä, lausahtaa Markku Pölönen, kun alamme keskustella Huovisesta ja romaanin taipumisesta elokuvakäsikirjoitukseksi.

Huovisen alkupään tuotantoon kuuluva Hamsterit on onnellisen miehen tekstiä. Tarina äkkirikastuneesta, vuodeksi maaseudun rauhaan muuttavasta perheestä ja heitä auttavasta, hieman omalaatuisesta naapurista oli tekeillä samoihin aikoihin, kun Huovinen kosi tulevaa vaimoaan Hilkkaa.

Huovisen myöhemmästä tuotannosta, kuten myös kahta vuotta aiemmin ilmestyneestä Ihmisten puheista tuttu satiiri loistaa Hamstereissa poissaolollaan. Ihmistä katsotaan lämpimästi hymyillen, ymmärryksellä.

Silloinkin, kun ihmisen puuhat lähtevät laukalle, kuten vaikkapa talvivarastoja hamstratessa.

– Olemme uskollisia Huovisen hengelle. Toki asioita elokuvallistetaan hieman, siis kerrotaan siten, että ne toimivat elokuvassa, Pölönen kertoo.

– Teimme Paulan kanssa tarkkaa työtä, ja sen myös Huovisen perikunta hyväksyi kiitollisuudella.

Paula Vesalan rooli käsikirjoitustyössä on kasvanut Pölösen edelliseen Oma maa -elokuvaan verrattuna.

Paula Vesalan rooli käsikirjoitustyössä on kasvanut Pölösen edelliseen Oma maa -elokuvaan verrattuna. Kuva: Marko Puumalainen

Pölösen ja Vesalan yhteistyö on tiivistynyt. Kun Oma maa -elokuvaa tehtiin, Vesala toimi dramaturgina, nyt he toimivat yhdessä kuin kaksi käsikirjoittajaa.

Pölösen mukaan Vesalan panos on merkittävä etenkin dramaturgisesti.

– Minä en hahmota dramaturgisia asioita yhtä hyvin kuin hän. Olen aina ollut kuin huono karjalanpiirakan tekijä: on ollut sisältöä niin, että tursuaa, mutta muoto mättää. Paula taas tivaa erityisesti sitä muotoa.

– Toki hän on myös naisasiantuntija. Hän ymmärtää vahvan naisen tunneälyä, minä taas sitä kulttuurista ajankuvaa, joka tuohon aikaan liittyy. Yhteistyö on ollut hirveän hyvää, Pölönen kiittelee.

Elämä ei ole toivotonta, kun ihmisellä on hyvät talvivarastot.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun on kyse Huovisesta, ei tarinassa toki ole kyse vain lampaanlihan ja polttopuiden hamstrauksesta.

Saman näkee myös Pölönen: Hamstereissa keskeistä on perheellisen miehen, Rurikin, ahdinko. Tunne siitä, ettei hän riitä perheelleen.

Miestä hieman säälienkin katsova Hamsteri onnistuu luomaan toivottomuuteen vaipuneelle Rurikille mahdollisuuden näyttää, kuinka tämä huolehtii perheestään järjestämällä kunnon talvivarastot: lihaa, marjoja ja lämpimiä vaatteita.

Olennaista Hamstereissa onkin juuri Rurikin kasvutarina sekä miesten välinen ystävyys. Vaikka elokuvassa on toki komediallisiakin elementtejä, ei näistä lähtökohdista tehdä mitään pieruhuumoria.

– Rurik on kriisissä, nykykielellä voisi kai sanoa, että masentunut, näköalatonkin. Kun hänen elämänsä alkaa aueta, hän on kuin lapsi, jolle kaikki on uutta. Sellaista on hienoa näytellä, hahmon tekevä Jaakko Ohtonen toteaa.

– Tykkään tehdä sellaisia hahmoja, joihin liittyy kasvutarina. Siinä syntyy emotionaalista jännitettä.

Miten kipuilevaa, pikkuhiljaa avautuvaa hahmoa sitten näytellään, varsinkin, kun kohtauksia ei kuvata aikajärjestyksessä?

– Toki näyttelijä valmistautuu. Ennen saatoin tehdä niin, että päätin jo ennen kuvauksia, kuinka näyttelen jonkin kohtauksen. Nyt olen yrittänyt höllentää ja antaa itseni tehdä spontaaneja valintoja kuvaustilanteessa. Menen tilanteeseen ja pyrin kokemaan ne asiat. Se toivottavasti näyttäytyy myös katsojalle aidompana, Ohtonen pohtii.

– Ja tietenkin ohjaajan rooli on tärkeä. Markulta tulee vinkkejä, että kokeilepa tuollaista hommaa, mikä auttaa paljon.

Onko kohtauksissa tilaa improvisoinnille?

– Kyllä sille sijaa on, varsikin jos Peten (Hamsteria näyttelevä Peter Franzén) kanssa tehdään. Häntä jos pyytää raottamaan juttupussiaan hieman, niin sieltähän tulee, Ohtonen naurahtaa.

– Markkukin suhtautuu sellaiseen erittäin hyvin. Omia näkemyksiään saa aina tarjota.

Peter Franzén ja Markku Pölönen tekevät jälleen pitkää elokuvaa yhdessä.

Peter Franzén ja Markku Pölönen tekevät jälleen pitkää elokuvaa yhdessä. Kuva: Marko Puumalainen

Näyttelijöiden puheissa vilahteleekin yksi sana tiheään: ilmapiiri. Pölösen kuvauksissa on lämmin ja leppoisa tunnelma muuallakin kuin käsikirjoituksessa.

Eikä se ole syntynyt vahingossa. Ohjaaja on myös työnjohtaja, jonka on huolehdittava ilmapiiristä.

– Minun tapani on tutustua näyttelijöihin mahdollisimman arkisissa tilanteissa. Se on tärkeää etenkin sellaisten näyttelijöiden kanssa, jotka pohtivat, mitä ohjaaja heiltä haluaa, Markku Pölönen kertoo.

– Aina se ei ole helppoa, että kaikki toimii tuttavallisesti. Näyttelijät ovat hyvin taitavia aistimaan asioita, ja jokaisen pitää tietää, että he ovat tärkeitä, että jokaisen työ on arvokas.

Hamsterien tuotannossa esimerkiksi kaikki työntekijät ovat lukeneet käsikirjoituksen, teknikoita myöten.

– On hienoa, kun ihmiset puhuvat tarinasta keskenään, Pölönen kertoo.

Rento, yhteisöllinen tunnelma maistuu myös näyttelijöille.

– Täällä on tekemiini tv-tuotantoihin verrattuna hieman enemmän aikaa, voidaan keskittyä tekemään kauniita kuvia. Ei täälläkään laakereilla levätä, mutta kiire ja tehokkuus eivät ole täällä sama asia. Se on hienoa, aiemmin teatteria ja televisiotuotantoja tehnyt Ohtonen toteaa.

Työrytmiä kiittelee myös Vilma Kinnunen.

– Kaikki työthän ovat erilaisia, koska ne ovat eri töitä, mutta täällä on ollut hyvin aikaa, ja olen tuntenut itseni hyvin tervetulleeksi, niin ikään ensimmäistä pitkän elokuvan päärooliaan tekevä, Kinnusten tunnettuun näyttelijäperheeseen kuuluva näyttelijä sanoo.

Vilma Kinnunen valmistautuu kohtaukseensa puuhuvilan kuistilla.

Vilma Kinnunen valmistautuu kohtaukseensa puuhuvilan kuistilla. Kuva: Marko Puumalainen

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Myös Peter Franzén nauttii silminnähden vapaasta tunnelmasta. Ennenkin jollain tapaa poikkeavia hahmoja Pölösen tuotannoissa tehnyt näyttelijä on nyt omalla maallaan, kuin Mertsi Vepsäläisenä Koirankynnen leikkaajassa tai Arvina Emmauksen tiellä.

Yhteiskunnan ulkopuolelle asettuneessa Hamsterin hahmossa nimittäin riittää twistiä. Franzén on rakentanut Hamsteria paneutuen, jo pelkkää puhetapaakin on hiottu tarkasti.

– Näissä hahmoissa saa vähän punnita taitojaan näyttelijänä. Tämä on kova, intensiivinen prosessi, mutta samalla hedelmällistä, intuitiivista – ja vieläpä sikamaisen hauskaa, Franzén riemuitsee.

– Kun annetaan mahdollisuus vapauteen, toivon mukaan se toimii. Kaikissa yhteisöissä siihen ei pysty, mutta täällä pystyy.

Konkareihin jo kuuluvan Franzénin, 50, ja uransa alkupuolella olevan Ohtosen, 32, yhteistyö onkin yksi elokuvan avainasioista – ja avain vaikuttaa sopivan lukkoon.

Vielä nytkin elää tuo painajainen, elämänehtojen jo ratkaisevasti parannuttua. Ei siitä noin vain irti pääse. Muisto entisistä, sylintäyteisistä vastustajista on sitkeästi elossa. Kuolevatko milloinkaan sellaiset olennot kuin halla, nälkä, pedot ja vainolaiset?

Eihän Huovisen teos toki olisi täydellinen ilman pientä yhteiskunnallista kierrettä, eikä sitä toki olisi Pölösen elokuvakaan.

Hamsterit sijoittuu 1950-luvun lopulle. Sodan loppumisesta on runsaat kymmenen vuotta.

Talven yli selviäminen on korpitaloissa voinut olla kiinni siitä, onko syksyllä saatu kerättyä riittävät talvivarastot. Kotivaraa on pitänyt olla, sekä kirjailijan kotiseudulla Sotkamossa että ohjaajan kotiseudulla Enossa.

Pölösen ja Huovisen suhde onkin pitkä, syvä ja lämmin. Pölönen on aiemmin haastatteluissa, muun muassa Koirankynnen leikkaajaa tehtäessä kutsunut Huovista sielun sukulaisekseen.

Tämä lämmin suhde oli yksi tärkeä tekijä myös siinä, että tuotantoyhtiö MRP Matila Röhr Productions kiinnostui tekemään Hamsterit, ja nimenomaan Pölösen kanssa, kertoo elokuvan tuottaja Hanna Kauppi.

– Kun Pölönen ja Huovinen laitetaan samaan lauseeseen, se kertoo aika monelle, millaista elokuvaa ollaan tekemässä: lämminhenkistä, perinteistä elokuvaa, jolle on nyt selvästi kysyntää, Kauppi kiteyttää.

Hanke on edennyt nopeasti. Ensimmäiset keskustelut yhtiön ja Pölösen välillä käytiin pari vuotta sitten, siis pian Solar Filmsin vuonna 2018 tuottaman Oma maa -elokuvan jälkeen.

Oliko Oman maan kelpo menestyksellä, noin 200 000 katsojalla siis merkitystä, sekä tuotannon toteutumiselle että ohjaajavalinnalle?

– Saattoi ollakin. Hankkeen toteutuminen oli tietenkin monien onnellisten sattumien summa, mutta olihan Pölönen selvästi vedossa, ja elokuvien levittäjäkin oli innoissaan, Kauppi pyörittelee merkitsevästi hymyillen.

Nyt meneillään oleva pääkuvausjakso kestää kuluvan kuun 29. päivään saakka. Talvella kuvataan vielä muutamia päiviä, Tampereen seudulla kuten nytkin. Työryhmä toivookin lumista talvea, jotta samat kuvauspaikat nähtäisiin kunnon lumivaipassa. Ensi-illassa ollaan näillä näkymin runsaan vuoden kuluttua.

– Oli aivan tietoinen valinta, ettemme halua studiokuvauksia. Aidot kuvauspaikat sopivat tämäntyyppiseen elokuvaan, Kauppi kertoo.

Tampereen seutu valikoitui osittain siksi, että kaikki kuvauspaikat sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, noin kymmenen kilometrin säteellä. Se säästää kustannuksia. Toki elokuvan melko maltillinen, 1,7 miljoonan euron budjettikin rajaa tuotannon kokoa muutoinkin: tuottaja on esimerkiksi itsekin ollut hetkeä aiemmin latomassa pian pihaan tulevaa halkokuormaa.

Suomalainen elokuvarahoitus on yhä pientä verrattuna muihin Pohjoismaihin, ja tässäkin elokuvassa historiallinen ote, epookki lisää aina myös kustannuksia.

Kuva: Marko Puumalainen

Mutta nyt ei surkutella budjetin pienuutta, sillä pihatieltä kuuluu kaunis vanhan traktorin ääni.

Halkokauppiasta näyttelevä Mika Nuojua ajaa taivaansinisellä Fordson Dextalla kohti huvilaa, ja kamerat käyvät taas.

Peräkärryssä on kunnon kuorma metristä halkoa. Puiden päällä istuvat Ohtonen ja Franzén, Rurik ja Hamsteri, nyt jo ystävykset.

Näillä puilla se kylmä viima talvella voitetaan.

Franzén improvisoi jälleen: hän nousee kesken matkan seisomaan kuorman päällä, uljaana kuin ritari konsanaan. Temppu naurattaa myös Pölöstä.

Peter Franzenin esittämä Hamsteri nousee seisomaan halkokuorman päällä kesken matkan. Kuorman päällä istuu Rurik, Jaakko Ohtonen, ja traktorin puikoissa on halkokauppias Jallu, Mika Nuojua.

Peter Franzenin esittämä Hamsteri nousee seisomaan halkokuorman päällä kesken matkan. Kuorman päällä istuu Rurik, Jaakko Ohtonen, ja traktorin puikoissa on halkokauppias Jallu, Mika Nuojua. Kuva: Marko Puumalainen

Kun Nuojua sammuttaa traktorin, hänen osuutensa kuvauksista on ohi. Ryhmä antaa aplodit, ja hetki on kokeneelle näyttelijällekin tunteikas.

Työryhmässä ihmiset auttavat toisiaan. Juuri hyvästä tahdosta, ihmisten auttamisesta Hamstereissakin on Nuojuan mukaan kyse. Rurik ja Hamsteri auttavat toinen toistaan, Rurik halkokauppiasta ostamalla puuta, kauppias puuta myymällä.

– Tässä tarinassa ihmisten auttaminen on molemminpuolista. Olen aina ihaillut sitä, kuinka ihmisiä tuolloin jälleenrakennuksen aikaan autettiin. Suomi oli auttamisyhteiskunta. 1970-luvulla raha tuli väliin vähän kaikkeen, ja hyvä tahto auttaa alkoi vähentyä, Nuojua harmittelee.

– Siinä hyvässä tahdossa auttaa olisi tämän päivän ihmisellekin jotain opittavaa.

Ilokseen he huomaavat, että kaikkea tarpeellista on yllin kyllin. Lammaslihat talvehtivat hyvin aitan orressa. Riistapaistit antavat varmuudentunnetta. Sianpuolikas on rehti ja rasvainen. Ah, noita mehuja ja hilloja! Juurekset nukkuvat jo talviuntaan.

Jauhosäkki on kuin kauppaneuvos, yhtä pyöreä, yhtä painava.

Sanalla sanoen, käy päälle, pimeä vuodenaika!

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Veikko Huovisen romaanista Hamsterit (WSOY 1957).

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi